15.6.
Viikon kuluttua päivä alkaa pitenemään! Täällä Isle of Skyellä päivä on ihan kohtuullisen pitkä. Valoa piisaa ilta kymmeneen ja aamulla ei pysty heräämään niin aikaisin, että olisi vielä pimeätä. Eläköön lähestyvä keskikesän juhla. Toivottavasti kaikki pysyvät pinnalla …. tai maissa.
Aamulla herätessäni tein varmaankin liian rivakan nousun jalkeille, koska oikea kylkeni jumitti jotenkin kummallisesti. Onneksi olin tilannut itselleni hierojan – lainkaan tietämättä henkilön osaamisesta alalla. Aamiaisen jälkeen ajelimme vastaanotolleen. Kolmen lapsen äiti otti vastaan kotinsa yhteydessä olevassa työhuoneessa. Kerroin (niin kuin yleensä tehdään kun mennään ensimmäisen kerran ammattilaisen vastaanotolle) historiaani, minulle tehdyistä operaatioista etc. Hän kun ryhtyi työhön hälveni epäilykset osaamisestaan samoin tein. Olen vain Suomessa saanut yhtä laadukasta hoitoa. Olipa sessio. Hän aloitti sen melkein puoli tuntia aikaisemmin, kuin olin tilannut ja koko homma kesti suunnilleen puolitoista tuntia. Ja hinta oli todellakin kohtuullinen. Laitoin pyyntönsä päälle bonuksen. Oli hän sen arvoinen – todellakin! Koko päivä hoidon jälkeen on ollut huomattavan myönteinen – melkein kuin uudessa kropassa kulkisi! Pistäkää mieleenne jos tulette Skotlantiin. Lähellä saarelle tulevaa siltaa mantereen puolella: Seawind Massage Clinic; Kyle of Lochalsh, Kyle. Löytyy Google Mapsinkin kautta!
Työnsä lomassa hän jutusteli kanssani ja saadessaan kuulla Tansania-askareistamme hän kertoi Terry-ystävästään, joka on alueen koululaisten kanssa huolehtinut melkoisen määrän tietokoneita Afrikkaan eri maihin koulujen käyttöön ( http://cfa.webmate.me/CFA/Welcome.html ) eri maihin Afrikassa. Eva laittoi Terryn osoitteen talteen (Craig Highland Farm) ja läksimme sinne samoin tein. Pelkästään matka sinne oli elämys. Täällä kun kannattaa poistua näiltä isommilta teiltä ja ajella noita yksikaistaisia teitä, joilla pystyy ohittamaan vastaantulijat tarkoitukseen varatuilla ohituspaikoilla. Niitä myöden pääsee paikkoihin, missä liika turismi ei ole mestoja tuhonnut. Terryn ja Pattyn paikka oli juurikin sellainen. Kanoja, pari kukkoa, kissoja ja ankkoja juoksenteli ympäriinsä kaikki pääsääntöisesti sulassa sovussa. Yksi kukko piti kyllä melkoista jöötä, muut olivat varsin säyseitä otuksia. Kaiken kaikkiaan aivan huima mesta – todellinen metsän peikkojen tyyssija. Yritin katsella josko siellä olisi maahisia näkynyt kurkkimassa….
Kahviteltuamme ja jaettuamme hieman omia kokemuksiamme kiitimme isäntäväkeä, teimme kaupat kahdesta askillisesta ankan ja kananmunia. Hyvästelimme heidät ja kiirehdimme alkavan sateen alta Telluun.
Seuraavaksi suuntasimme läheiseen Plocktonin satamakylään tarkoituksena löytää sieltä lounaspaikka. Fish & chips olisi ollut tarjolla! Olemme niitä jo jokusen kumpikin syöneet, joten päätimme siirtyä suurempiin kyliin etsimään muita vaihtoehtoja. Niitä sitten etsimme ihan tosissaan hetken aikaa vain todetaksemme, että käynti paikallisessa osuuskaupassa hankintoja tekemässä on paljon parempi ja halvempikin vaihtoehto. Ajelimme eväiden kanssa yöpaikkaamme, keitimme kuusi ankan munaa, jaoimme mereneläväsalaatin ja laitoimme kupeelle sämpylää.
Kylläisinä päätimme käyttää kauniin kelin hyväksemme ja lähdimme ilta-ajelulle saaren länsirannikolle. Eva kun oli huomannut kelitiedotuksen lupailevan tänne melkoisia sateita lähipäiviksi. Tellu kehrää varsin mukavasti jyrkätkin mäet ylös kunhan muistaa pitää kierrokset kahden tuhannen paremmalla puolella. Mäkiä piisasi matkalla ja komeita maisemia ihan väsymykseen asti. Illaksi ehdimme leirintäalueelle ennen portin sulkeutumista. Nyt sitten odottelemme minkälaisia sateita saamme huomiselle!