13.4.
Aamu aurinkoinen ja hieman viileähkö. Nopeasti alkoi lämpötila nousta. Aamiaisen jälkeen laittauduimme liikkeelle. Päätimme ajella Moselia seuraillen. Olipa mainio viiniviljelmien ja toisiaan seuraavien kylien reunustama jokilaakso. Suuret turisteja kuskaavat jokilaivat huristelivat jokiuomaa ylä- ja alavirtaan. Me pysyttelimme tien päällä.
Valitsimme navigaattorista reitit, jotka välttivät maksulliset valtatiet. Pääsimmekin navin ohjaamina pienille teille, jotka kulkivat muutaman kymmenen savun kylien lävitse. Kylien välit olivat silmää hellivien peltomaisemien jatkumoa. Kukkivat rypsi- tai rapsipellot keltaisina, niiden lomassa vasta muokattuja tumman mullan alueita ja eri vihreätä hohtavia viljelmiä. Huonommankin värisilmän omaava henkilö saattoi ihailla värien loistoa. Kylissä ohitimme vanhoja ja vieläkin vanhempia kirkkoja. Emme pysähtyneet niitä katsastamaan tarkemmin.
Luxemburgin läpiajon yhteydessä pysähdyimme tankkaamaan auton ja itsemme. Kuulimme ihmisten puhuvan luxenburgia. Sitä kieltä puhuu jokunen satatuhatta sikäläistä.
Päivän kallistuessa iltaa kohti ryhdyimme hakemaan yöpymispaikkaa. Kaipasimme kumpikin rauhallista maalaisympäristöä. Löysimme muutaman ohilyönnin jälkeen mitä mainioimman leirintäpaikan (Camping de Hautoreille). Ei pahan hintainen (15 €) ja todella mukava isäntäväki. Ravintolassa lasi Rhonelaista punkkua 3,30€! Uskallan suositella kelle tahansa matkustavaiselle tätä paikkaa. Heillä oli portin pielessä myös Suomen lippu. Se ilahdutti meitä kovin!
Iltasen jälkeen istuimme viinilasillisilla naapurissa telttailevan paikallisen pyöräilevän neitokaisen (Lini) kanssa. Kertoilimme reissuistamme, hankkeistamme Tansaniassa ja Suomesta. Hänellä on ajatuksena tulla pyöräilemaan Suomeen. Toivotimme tervetulleeksi. Jätin käyntikorttini hänelle, jos tarvitsee yhteyshenkilöä Suomesta.
Päivälämpötilat nousussa….. Yölämmöt meille ihanteelliset!