6.5.2024
Nyt se on nähty! Avignonin kaupungin paavien palatsia ja vanhaa kaupunkia ympäröivä muuri vartiotorneineen. Ajelimme siitä ohi Aulin kanssa, kun kurvasimme hakemaan vuokra-autoa Avignonin rautatieasemalta. Rhône-joki tuli myös katsastettua päällisin puolin ja muisteltua samalla, miten nuorempana tuli nautittua jokunen pullollinen Gotes Du Rhônea – vai miten se olikaan. Ostettaessa se taisi ääntyä tyyliin: Göts dy Röön!
Avignonin silloista on tehty laulu (ehkäpä useampikin). Erikoisin vanha silta oli sellainen, joka päättyi keskelle jokea. Vähän samaan tyyliin, kuin siinä Mårtensonin laulamassa laulussa, jossa yhdet portaat eivät vieneet minnekään!
Sen verran huiman oloinen oli kyllä Avignon jo ohi ajettaessa, että päätimme ensi maanantain käyttää stadissa pyöräilyyn (Tellu on silloin pajalla siinä lähellä). Onhan siellä aikanaan asustellut vissiin kuusi paaviakin!
Auto saatiin alle, heitettiin heipat Aulille ja lähdettiin polttamaan uuden karhealla Peugeotilla kohti Antibesia. Äkäiset jarrut yllättivät heti ensimmäisissä valoissa. Melkoisen potkuisa kone antoi hyvät mahdollisuudet liittyä moottoritien liikenteeseen sujuvasti kiihdytyskaistalta, vaikka nopeusrajoitukset ovatkin 130 km/h. Matkalla näimme varsin erikoislaatuisia vuoren tapaisia, viinimaita ja melkoisen paljon liikennettä. Ranskalaiset ajelevat melkoisen töksähtelevästi ja tuuppaavat pirssinsä niin ahtaisiin väleihin, että heikompaa meinas oikeesti hirvittää! Äänimerkitkin ovat täällä ihan käyttöä varten.
Suuremmitta kommelluksitta pääsimme perille, saimme AirBnB huoneen avaimet ja käyttöön opastuksen. Ajelimme auton kilometrin päähän ilmaiselle parkkipaikalle odottelemaan mahdollista käyttöä tulevina päivinä. Kävelimme parkkialueelta kauniissa kaupunkimaisemassa kämpille. Ensi hommana laitoimme pyykit pyörimään saadaksemme huomiseksi pestyjä vaatteita käyttöömme. Emme ole matkan aikana juurikaan pyykkiä pesseet!
Kämppä on pinta-alaltaan alle 25 neliötä, mutta kahteen kerrokseen sijoitettuna täällä on juurikin mukavasti tilaa kahden hengen asustella – muutaman päivän!
Illallistakin oli hyvä saada, joten läksimme etsimään moiseen sopivaa paikkaa. Niitä täällä on – toinen toistaan viehättävämpiä kuppiloita. Eva opasti meidät torin laidalle ravintolaan, josta juuri ja juuri löytyi meille paikat. Henkilökunta painoi hommia tuli ahterin alla – ja ystävällisesti. Saimme erinomaisen aterian alku-ja jälkiruokineen, paikallisen oluen ja rosé viiniäkin. Merellinen liemi valkosipuli-aioli-juustokuorrutetulla paahtoleipäpalasilla tossattuna oli minulle uusi elämys. Liemi muistutti jossain määrin Bouillabaissea, joten oletin valmistuksessa käytetyn myös simpukoiden keitinlientä. Vaan olipa maukas kombinaatio. Aion kokeilla jotain sen tyyppistä joskus, kun on sopivia uhreja, joille sitä syöttää!
Illaksi ehdimme kämpille katselemaan ylen uutisia ja urheiluruutua (vain minä katselin). Dallas meni jatkoon ja kohtaa Coloradon seuraavalla kierroksella …. jos se nyt ketään kiinnostaa. Oli siinä ruudussa paljon muutakin – ja varmasti hurjan paljon tärkeämpääkin. Jos asia alkaa kiinnostaa, niin kaivakaa lähetys näkysälle Areenasta. Minä menen kyllä koht’silleens nukkumaan! Maailma saa maata juurikin haluamassaan asennossa! Usiku mwema!