5.5.
Heräsin ensimmäisen kerran pimeässä. Pakotus rakossa käytti ulkosalla, jossa muutoin hiljaisessa äänimaisemassa kuului yksinäisen pöllön (mielestäni lehtopöllön) huhuilu. Siirryin takaisin uniasentoon herätäkseni varsin sopivasti kymmenen tienoossa. Väillä pitää nukkua! Ihan kunnolla!
Isäntäväki oli jo hyvän tovin laitellut kaikkea mahdollista. Aamiaisen jälkeen selvittelimme mahdollisuuksiamme matkustaa Antibesiin Rasmusta katsomaan. Tämä Tellun korjausrupeama toi vähemmän toivottuja mutkia matkaan ja tietty lisäkuluja. Uusi laturi ja akku paikalleen asennettuna maksaa täälläkin ihan reilusti. Löysimme kohtuuhintaisen vuokra-auton ja Antibesista myös AirBnB-asunnon. Huomenna siis autovuokraamon kautta liikkeelle.
Puolilta päivin laittelimme yhdessä lounasta. Sain mieluisan homman: paistelin meille taimenia, jotka ostimme eilen paikallisesta putiikista. Ihan laadukasta kalaa se oli – ei toki luonnonkalan veroista – mutta viljelykalaksi ihan mainiota. Juuri semmoisia annoskalan kokoisia olivat. Suola ja sitruuna mausteiksi ja voi pannulle kalojen alle. Ruokailijat eivät moittineet.
Isäntäväki lähti iltapäivästä pyöräilemään ja niin teimme mekin. Naapurikylään ajelimme katselemaan keskiaikaista kaupunkia suihkulähteineen. Tuli samalla katseltua tarkemmalla silmällä tätä ympäristöä muutenkin. Palveluiden ja ruoan hinta on täällä selkeästi korkeampi kuin Espanjassa. Portugal on ollut tähän mennessä kaikkein huokein maa matkustella. Täällä, niin kuin Espanjassakin, siesta on siesta kaikille, paitsi supermarkettien henkilöstölle. Putiikit sulkevat ovensa klo 12 ja avaavat ne jälleen klo 14. Kahden tunnin ruokataukoon mahtuu hyvin ruokailun lisäksi pieni päivätöppyräinen. Lasi tai kaksi viiniä ruoan kera auttaa kivasti pienille unille.
Ajelimme siis Pernes-les-Fontaines – nimiseen kylään katselemaan keskiaikaisen kaupungin sunnuntaista iltapäivää. Nimensä mukaisesti siellä oli lukuisia suihkulähteitä ja todella kapeita pyörällä sopivasti ajeltavia katuja. Avoinna olevat ruokaravintolat olivat varsin harvassa. Suuntasimmekin takaisin Velleroneen internetin suositusten mukaiseen ravintolaan, jonka piti saamiemme tietojen mukaan olla auki. Siellä olikin laajahko joukko paikallisia nauttimassa liemiruokia. Kysyessämme keittiönsä tarjonnasta meille selvisi, ettei keittiö ole enää auki. Ei siis kiinteätä ravintoa tarjolla. Vastapäätä oli vietnamilainen pieni taka away – ravintola muutamalla pöydällä ja tuolilla sisustettuna. Ilta kuuden aikaan nälkä laittoi valitsemaan listaltaan syötävää. Ilahduimme suuresti saadessamme herkulliset annokset eteemme. Ihan ensiluokkaista apetta ja puoleen hintaan muihin ravintoloihin nähden. Sinne voisi mennä toistekin syömään!
Täysin vatsoin poljimme Aulin tiluksille. Pakkailimme romppeita huomista lähtöä varten, tutkimme vielä jonkin verran ajoreittejä sekä Antibesiin että Sveitsiin. Tämä viikon viive kun lyhentää reissuamme yhden Pohjois-Italian ja Kroatian verran. Kesäkuun alkupuolella kun pitäisi olla Britanniassa, niin alkaa kalenterissa päivät loppua ja me haluamme välttää hoppua!
Tähän riimittelyyn onkin hyvä lopettaa tältä päivältä ja toivottaa lukijoille hyvää yötä , tasapuolisesti!