24.5.
Jos eivät vuodet ole veljeksiä, niin eivät ole päivätkään samiksia! Yhteentoista mennessä olimme jo liikkeellä. Kemssan tyhjennys tehty. Vettä otettu säiliöön. Autokunta ihan valmis matkaan. Luvassa oli vaihtelevia kelejä ja niitä kyllä piisasikin. Ajoittain saatoimme ihastella todella paikallisia suihkumaisia sadekuuroja – ja heti perään kirkasta lämmintä auringonpaistetta.
Kelien mukaisesti meidänkin mielialat vaihtelivat, kun ryhdyimme tarkemmin kuulostelemaan auton ajoääniä. Keulan korjausoperaatiossa on mahdollisesti jotain mennyt hutikkaan, jotain jäänyt tekemättä – vai olisiko keväällä asennetut renkaat huonosti tasapainotetut – ja äänekkäät. Mene ja tiedä. Minä en ole automekaanikko ja saatan olla hieman herkkäkorvainen tälle kulkuneuvolle juuri nyt.
Aikamme tilannetta leiriytymisen jälkeen pohdimme, ja päätimme jättää Normandian rannikon käymättä. Suuntaamme sen sijaan melkoisen suoraan Calaisiin ja sieltä sitten Englantiin. Siellä todennäköisimmin meidän kielitaidolla kykenee hoitamaan auton tsekkauksia. Jos reitin suoristaminen tuo muutaman lisäpäivän Britteihin, niin se ei varmaankaan haittaa. Ainakaan meitä!
Joutunemme käyttämään matkalla taas tulliteitä, kun pitäis päästä mahdollisimman vähän autoa kuluttavasti perille. Toisaalta – olemme jo aika tavalla ajelleet noita pieniä kyläteitä ja ihmetelleet ranskalaista maaseutua. Tänään kylläkin törmäsimme Orangen kaupungissa parituhatta vuotta vanhaan roomalaiseen teatteriin. Siinä pytingissä oli ajan patinaa! Sen äärellä oli turha edes kuvitella parkkeeraavansa asuntoautoa mihinkään. Niin kiinnostuneita emme olleet, että olisimme etäämpää ryhtyneet fillaroimaan kaupungille – vaikka ehkä olisi pitänyt ….
Ajon aikana vatsani ryhtyi kiukuttelemaan. Onneksi olimme saaneet Aulilta ja Päiviltä tarvittavia troppeja. Yhden napin otin ja sepä auttoikin somasti. Illallista saatoin syödä ihan sujuvasti. Eva kun laitteli meille eilisestä broilerista mainion soosin riisin kanssa.
Nyt sitä voikin käydä vaimon ja vatsani viereen köllimään. Jos vaikka nukkuis oikein kunnon pitkän yöunen. En anna kotimaan sote-keskustelun häiritä rauhaani.