8.5.
Eilen en kirjoittanut. Meni sen verran pitkäksi ilta, että ei ollut äijästä kirjoittajaksi iltasesta. Tuli nosteltua jokunen malja Heinin, Maryn ja Evan kanssa. Näillä ikäpisteillä jokunen joutuisa (=3 konjakkia) ja pari lasia viiniä illan aikana tarkoittaa kohtuullista hutikkaa ja sen seurauksena tarvetta kellistyä unille ilman suurempia koreografioita.
Tänään heräsin sitten siihen seuraavaan päivään. Ja sehän on sitten sitä itteensä! Kunhan sai suihkussa käytyä, mehua lasillisen ja kiinteää ravintoa kahvin kera, niin olo alkoi olla ihan ihmismäinen. Tietty morkkishan sitten nousi ja pysyi tiiviisti matkassa koko päivän.
Laittauduimme liikkeelle ennen puolta päivää. Treffit Maryn kanssa oli sovittu autolle. Maryn löysimme matkalla ja pääsimme liikkeelle melkoisen joutuisasti. Tavoitteemme oli Menton-niminen kaupunki Nizzan ja Italian rajan välissä. Meno sinne sujui ihan sukkelaankin, kun valitsimme tullitiet väyläksemme. Löysimme parkkipaikankin autolle rannan ja vanhan kaupungin tuntumasta. Tuuria on matkassa!
Kävely rantabulevardia pitkin antoi tuntumaa Ranskan Rivieraan. Jos Antibes on satama, jossa makaa talouseliitin jahdit, niin Mentonissa sai kyllä täyslaidallisen ihan perusturismia. Hintavia tuotteita myynnissä varakkaille turisteille. Ravintoloissa mannermaiset hinnat ja vihannekset & hedelmät kalliimpia, kuin koto-Suomessa. Vaan kauppa se näytti käyvän! Kasinokin oli auki. Ikinä en ole moisessa käynyt, joten aattelin kurkata sisään. Kovin pitkälle en päässyt havainnoimaan, kun päättäväinen ja ystävällinenkin herra ohjasi minut ulos kertoen ettei asusteeni täyttänyt kasinon vaatimuksia. Erityisesti sandaalini tuntuivat ovimiehessä herättävän negatiivisia tunteita ….
Kellon käveltyä yli kahden totesimme tarvitsevamme lounasta. Valitsimme kadun varjoisamman puolen kuppilan, jonka hintataso sopi meidän kukkarollemme paremmin. Kylmä iso olut huuhtoi eilisen härmän kehostani. Naiset nautiskelivat palan painikkeeksi lasillisen viiniä. Olemme tulleet ymmärtämään, että ranskalisten pitkän iän salaisuus on lasi tai kaksi viiniä / päivä. Kyllä sitä diettiä nyt on koitettu noudattaa – joskin välivesipäiviäkin on kyllä ollut ihan useitakin.
Mentonin vanha kaupunki tarjosi hyvän liikuntasuoritteenkin. Portaiden kiipeäminen rinnemaastoisessa kaupungissa pisti veret liikkeelle ja kasteli paidan selkämyksen. Komeat maisemat sieltä ylempää avautuikin ja viehättävät kapeat kadut vanhoine rakennuksineen tarjosivat lukuisia mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Takaisin Antibesiin päätimme ajaa rantareittejä pitkin. Navigaattori väitti matkaan menevän kaksi ja puoli tuntia. Ensimmäisen ajotunnin aikana ajelimme Monacon läpi (osan tunneleissa). Matkan jatkuessa kävelyvauhtia, päätimme vaihtaa reittisuunnitelmaa ja siirtyä joutuisammille väylille. Niitä ajellen ehdimme ennen kahdeksaa perille.
Autolle löytyi ilmainen parkkipaikka samalta alueelta, mistä sen haimme. Sieltä siirryimme hyvässä järjestyksessä kämppämme naapurikahvilaan iltaviinille (siis sille toiselle lasilliselle). Minä tyydyin pieneen ranskalaiseen olueen. Maryn kanssa oli rattoisa iltahetki. Olipa mainio tuttavuus tuo iloinen, älykäs ja viisas 85v lady. Elän toivossa tapaavani hänet uudelleen! Huomenna toivon mukaan tapaamme myös Rasmuksen. Sitä odotellessa unille!