18.4.
Ystäväni Mikko Ojanperä täyttää tänään 75 v. Onnea Mikko. Olet kantanut hienosti isoveljen viittaasi! Tutustuin sinuun Kanneljärven Kansanopistolla kesällä 1970. Sen jälkeen olemmekin olleet monenlaisissa tapahtumissa mukana. Nostin onneksesi maljan tänään Portugalin Portossa.
Mielestäni seropi-merkkinen vaaleaturkkinen vanhahko koiraherra tuli aamulla tervehtimään, kun menin suihkuun. Varsin hyväntuulinen koira, joka ilmeisesti edusti kämppäriparkin isäntäväkeä. Me kun emme ainuttakaan heistä onnistuneet tapaamaan. Paikan palvelut olivat kyllä täysimääräisesti käytössämme. Siistit WC-tilat ja erinomainen suihku. Hiljainen ja rauhallinen ympäristö, aitauksessa automme vieressä pari kanaa ja ankkaa.
Aamiaiseksi laittelimme perinteisesti kahvia, tuoremehua, muutama leipäsiivu leikkeleillä ja tomaatilla. Eva istui aamu kahdeksasta etänä kokouksensa ja kymmenen jälkeen pääsimme liikkeelle kohti Portoa. Lähtiessä jätimme käyntikorttini isäntäväelle. Kerroimme viestissä, ettemme saaneet tilaisuutta maksaa käyttämistämme palveluista. Ehkäpä laittelevat meille viestiä perään.
Valitsimme aluksi tietullivapaan reitin, jonka muutimme tullilliseksi lähempänä kaupunkia. Tiet kun muuttuivat mutkaisiksi lukuisilla pysähdyksillä liikennevaloissa. Aluksi moottoritiet kulkivat vuoristoisessa maastossa. Kaasupolkimella oli pääsääntöisesti kaksi asentoa. Ylämäet sai ajella talla pohjassa ja alamäet lähinnä jarrutellen. Mäkien jyrkkyys vaihteli 5%:n ja 8%n välillä. Kaiken kaikkiaan komeata maastoa saatiin ihailla. Lähestyessämme Portoa vei tietulliton reittimme pienille kaksikaistaisille mutkitteleville teille.
Kun navigaattori kertoi viimeiseen 50 km:n matkaan kuluvan 1,5 tuntia, päätimme siirtyä moottoritielle. Sinne meno ei sujunut ihan ohjeiden mukaisesti. Meiltä jäi kuittaamatta tulolipuke ja se maksoi meille 51€. Näitähän sattuu matkustaessa, joten otimme sen oppirahan maksamisena. Loppureissulla saimmekin pitää vauhtia pääsääntöisesti 120 km/h. Matka joutui ja olimme hieman etuajassa määränpäässämme.
Pekka Mesimäen puoliso Maria oli täällä Portossa meitä odottelemassa. Ajelimme ohjeensa mukaisesti auton talonsa parkkialueelle ja asetuimme aloillemme.
Maria oli ilmoittanut myös meidät paikallisen erityisnuorten tukihankkeen lounastapahtumaan. Pääsimme mukaan hienoon lämminhenkiseen tapaamiseen, jossa saimme täyslaidallisen erinomaista ruokaa, viiniä ja seuraa. Mitä mainioin tilaisuus, jonka lopuksi saimme tutustua hankkeen tiloihin ja pedagogiikkaan sikäläisten opettajien ohjauksessa. Kiitos Maria todella vaikuttavasta tapahtumasta.
Viktor, Marian ystävä, toi meidät Tellulle, joka on parkissa toimistonsa ikkunan alla. Ennen autoon asettumista kävimme pienellä kaupunkikävelyllä hankkimassa hedelmiä, leikkeleitä, kauramaitoa ja mansikoita. Tätä kirjoittaessa on mukava napostella viinirypäleitä ja mansikoita. Juuri hetki sitten talon turvamies toi meille pullon viiniä, jotta kirjoittaminen sujuisi paremmin. Viini on vielä avaamatta! Olipa kuitenkin ystävällinen teko herralta, jonka kanssa meillä ei ole yhteistä kieltä!
Portugalissa ihmiset puhuvat varsin hyvin englantia. Eivät kaikki, mutta useimmissa paikoissa englannilla selviää. Merkille pantavaa on ihmisten avuliaisuus ja ystävällisyys. Meillä suomalaisilla tuntuu olevan täällä melkoisen hyvä maine. Hyvä niin! Alan ihastua tähän maahan ja kansaan.