3.6.
Irlanti on vihreä. Irlanti on todella vihreä – enkä nyt tarkoita poliittisesti, vaan yleisväritykseltään. Nyt tiedän, miksi saarta kutsutaan moisella värinimellä! Täällä kun ajelee, näkee ympärillään vihreän kaikenlaisia sävyjä ja tietkin kulkevat monesti vihreässä tunnelissa, joka muodostuu tienvarren puista ja pensaista.
Kyyhkysiä on joka puolella. Samoin tiltaltteja, punarintoja, …. kaikenlaista visertäjää ja kujertajaa pörrää ympärillä, kun asettelee leiriä yöasentoon!
Irlannissa on melkoisen kirkasvetisiä puroja ja jokia. Kalaakin niissä kuulemma on – joskin vielä en ole niitä suuremmalti nähnyt. Sellaisia pieniä hyönteisiä napsivia taimenia (oletettavasti) oli muutama näkysällä, kun pysähdyimme yhden joen äärelle tarkkailemaan virtaveden elämää.
Aamulla pääsimme kommelluksitta liikkeelle – suihkun kautta tietty! Täällä ei suihkutiloja turhaan lämmitetä. Raikas 10-astetta aamulämpönä suihkussa, jossa lämmin vesi oli jo melkein loppu herättää kyllä sikeämpiunisenkin. Yöni olin kyllä nukkunut varsin mukavasti lämpimässä makuupussissa (olin sen jo korjannut!) ja hyvin ilmatilaisessa teltassa. Linnut mokomat aamusta pitivät sen verran möykkää, että sikeäunisempikin pääsi hereille ihan oikeaan aikaan.
Matka eteläiseen Irlantiin oli varsin leppoisa. Kiireetöntä ajoa matalilla nopeuksilla ympärille katsellen. Kuviakin ehdittiin ottamaan. Välillä jopa pysähdyttiin oikein kuvaustarkoituksissa.
Puolen päivän aikaan Eva kyseli meiltä nälkätilannetta. Hetimmiten bongasimme pikkukaupungin keskustasta tienvarrelta avoimen ruokaravintolan. Mainio paikka, josta sai perinteistä Irlantilaista ruokaa. Naiset nauttivat turskaa ja minä tietty Roast Beef annoksen. Täkäläistä olutta maisteltiin ruoan kera. Kahville pysähdyimme Kilmacthomas Work House kombinaattiin, jossa pehmisjäätelö lisukkeilla ja latte olivat erittäinkin kohillaan!
Work House – systeemi huolehti aikanaan täällä köyhistä ja orvoista lapsista tarjoamalla heille ylöspidon ja työpaikan. Eivätkä ne lapset sinne joutuessaan olleet aina edes 10-vuotiaita. Niitä taloja voisi nykyisin kutsua myös nimellä vankila! Ja siltä ne kyllä hieman näyttävätkin! Eipä ollut elo kovin kaksista 1700-1800- luvun lapsilla …
Tämänkertainen majapaikkamme sijaitsee kerma-ahteristen alueella. Garretstown House Holiday Parkin ympärillä asuvilla näyttää olevan pörssi paremmassa kunnossa, kuin meikäläisillä. Autokanta täällä on toisenlainen, kuin Manchesterin rivitaloalueilla! Kutsuvat tätä seutukuntaa Irlannin ”Rivieraksi”. On täällä ainakin lämpimämpi kuin edellisissä yöpymispaikoissamme. Saapi nähdä, mikä on lämpötila aamusta.
Iltaisella viinillä istuskellessamme tuossa Tellun vieressä, tuli punarinta luoksemme katselemaan, josko olisi jotain evästä saatavilla. Hetken kuluttua myös poikasensa tuli siihen äärelle. Emo kävi vallan kädestä hakemassa maapähkinän puolikkaan, jota ei kumminkaan osannut syödä. Muita murusia lintu haki kyllä ja syötti niitä lentokykyiselle poikaselleen. Sitä touhua seurasimme melkoisen tovin ja taidettiin niistä linnuista muutama kuvakin ottaa.
Aurinko alkaa painumaan mailleen. Aamuvirkut taitavat olla illan torkkuja. Se merkinnee sitä, että laitan kannen kiinni tällä kertaa ja ryhdyn odottelemaan kohta saapuvaa nukkumattia unihiekkapusseineen. Käykäähän porukat äänestämässä – viimeistään 9.6.