30.4.
Vappuaaton juhlaa!
Ajeltiin Zaragosasta muutama tunti eespäin (eespäin tiellä taistojen …. ) tullaksemme tänne Almunia de San Juaniin matkailuautoparkkiin. Komeita vaihtuvia maisemia monine linnoineen ja viiniviljelmineen. Kastelukanavakin ylitettiin. Lähestyimme Andorraa joskin aivan sinne asti emme ajaneet.
Avasimme punkkupullon. Ensimmäinen paljastui alkoholittomaksi sellaiseksi. Oli siis mehuversio punkusta. Se pääsi jääkaappiin jäähtymään ja odottamaan parempaa hetkeä. Nyt tarvittiin sitä itteensä – oikeeta punkkua! Kyllä vappuaattona on syytä nostaa punkkumalja työväen ja opiskelijoiden juhlan kunniaksi. Onneksi varastossamme oli vielä yksi sopivan laadukas viini, jonka avasimme. Lasilliset sitä leiriytymisemme jälkeen – ja minulla iski unijukka – suoraan kuulaan. Otin siis pikku päivätöppyräiset ollakseni vedossa, kun teimme lähtöä kylän vappuriehaan.
Menomatka oli sopivasti alamäkeä, joten joutuisasti etenimme kylän keskustaan. Etsimme sinne merkittyä ravitsemusliikettä nauttiaksemme vappuaattoon olennaisesti kuuluvan juhla-aterian. Google-mapsin harhautettua meitä pari paikallista herrahenkilöä opasti meidät kuppilaan.
Astuessamme sisään tajusimme hetimmiten, että kovinkaan gourmet-tasoista ateriaa emme saa – jos saamme ateriaa laisinkaan! Kuppilaa hoiteli isäntä yksinään ja vahvuuksiinsa ei välttämättä kuulunut ruoan laitto. Juhla-ateriamme typistyi pieniksi pussilliseksi sipsejä ja naksoja. Olut niiden painikkeeksi sai tilannetta hieman juhlavammaksi. Naapurikylässä kuulemma olisi ruokaravintoloita kyllä, vaan meille kun ei sinne siirtyminen tällä kertaa sopinut.
Suuntasimme takaisin Tellulle ja Eva näppäränä kokkina väsäsi pastaa tomaattikastikkeella ja parmesaanirouheella. Jo avattu punkku oli ilmaantunut sopivasti. Tuli ihan opiskeluajat mieleen. Pastaa ja punkkua! Kyllä sillä vapun juhlinta lähtee liikkeelle!
Otimme myös puhelun Punamäen vappuun. Siellä oli meidän mainio juhlaryhmämme Hannun ja Merjan hoteissa. Saimme vaihtaa kuulumiset ja nähdä rakkaat ystävät. Ensi vappuna olemme paikalla! Tiedän sen jo nyt – jos ollaan hengissä! Puhelu Punamäelle katkesi virran loppumiseen puhelimestani. Sitä ladatessani havaitsin, että leirintäpaikan sähköt eivät toimi. Asiaa ryhdyttiin selvittelemään; peläten samalla sitä, että auton sähköjärjestelmässä on jokin rikki. Varmistuimme hommasta, kun paikan emäntä (saksalainen) tuli leirintämaksua hakemaan ja samalla kyselemään vointiamme. Hän valaisi meitä 6 amppeerin sulakkeesta sähkökaapissa. Olimme ehtineet siihen mennessä paksauttaa jo neljä pikasulaketta. Asia selvisi ja nyt saamme nauttia verkkovirtaisesta valosta ja kännykän latauksesta.
Tällaisissa merkeissä ei ole Vappuaattoa vielä vietettykään. Tuskin tullaan viettämäänkään tämän jälkeen. Aiemmin – tarkoitan siis viime vuosituhannella – vapun hulinat kestivät aamuiseen valoon asti. Tänään taitaa lento katketa jo ennen ilta yhtätoista. Punkkukin on loppu! Ajat muuttuvat!
Ottakaas sopuisasti vastaan työläisten juhlapäivä. Pukeudun punaiseen huomenna.
Riemullista vappua kaikille meitä seuraaville!