28.4.
Olli ja Mani lähtivät kunnon työläisten tavoin sunnuntai-aamusta töihin. Me saimmekin parituntisen tuokion keskenään Jedin ja Stellan kanssa. Kaksi pellavapäätä valloittivat meidät uudestaan. Hitaat sunnuntaiaamut lasten kanssa ovat ehdotonta laatuaikaa. Tällä kertaa nautiskelimme moisesta herkusta Espanjassa Välimeren rannikolla.
Kaikki loppuu aikanaan – niin myös tämä herkku! Hyvästelimme lyhyemmän kaavan mukaan Ollin ja lapset. Mani oli edelleen töissä meidän käynnistäessä Tellua. Sade kylvi kyyneliä maahan asti puolestamme. Oli haikeata jättää Juvosten lempeä koti.
Sateessa on sekin hyvä puoli, että se liuottaa kaikki ötököiden jämät tuulilasista. Parisataa kilometriä ajelimme Valenciaan sateisessa kelissä. Valencian läpi pääsi yllättävän sujuvasti. Rantauduimme seuraavassa pikkukylässä meren äärelle vapaaseen parkkirantaan. Laittelimme kahvit ja samalla huomasimme, että auton jääkaappi ei enää toimi hubi-akulla. Kaasua käytämme siis jääkaapin energialähteenä ainakin jonkin aikaa. Onneksi saimme eilen tankattua kaasupullot täyteen! Kahviteltuamme päätimme jatkaa matkaa enempi sisämaahan – vuorille! Merta olemme katselleet pari viikkoa.
Eva etsi meille ilmaisen parkkipaikan Pina de Montalgrao -nimisestä viehättävästä pikkukylästä sisämaan vuoristosta – tai siis ylämaalta! Matkalla sinne pysähdyimme Barraguesin kylään tankkaamaan auton ja itsemme. Osuimme tietysti siestan aikaan sinne, joten ravintola oli kiinni. Kahvila-ruokala-myymälä oli auki. Saimme syödäksemme tonnikalasalaattia ja lihapullia patongilla. Myymälän puolella oli seinillä roikkumassa kymmeniä ilmakuivattuja sian jalkoja. Sitä herkkua olen joskus Suomessakin maistellut – muistaakseni Kuivastolla Liisin ja Villen häissä. Pidin siitä silloin ja pidän siitä edelleen. Sitä saisi tuolta ostella 21€ / kg. Ainoa ongelma on sen saaminen Suomeen syömäkelpoisena! Jää siis hankkimatta. Otin siitä matkaan kuitenkin useamman siivun, jotta saan nautiskella aamiaisella ilmakuivattua lihaa leivän päällä. Eva taitaa pysytellä juustolinjalla…
Ajelimme Pina de Montalgraoon parkkipaikalle toteamaan yöpymisolosuhteet. Palasimme kylälle ja jätimme auton parkkiin. Kävellen näki koko kylän, eikä kestänyt kauan. Kuvasimme ja hengitimme kaikkialta huokuvaa historiaa nykyisyyden kera. Pysähdyimme paikalliseen kuppilaan, josta saimme kupin teetä ja lattea mukillisen. Paikallisia oli yhdessä pöydässä yhteistä olohuoneaikaa viettämässä. Aika rauhallinen meininki. Ei pauhannut teknomusa eikä autot pöristelleet ulkopuolella. Sopi meille molemmille. Otettuamme kylän haltuun, palasimme auton kanssa parkkipaikalle odottelemaan pian alkavaa sadetta, käsittelemään päivän kuvia ja kirjoittamaan. Ympärillä jokunen valo ja hiiskumaton hiljaisuus. Rauhaisaa yötä vaan kaikille meille ja teille!