31.5.
Kello kymmeneksi piti ehtiä tuonne puolentunnin ajomatkan päähän. Sisäinen kello oli asettunut aikaiseen herätysmoodiin. Siispä ennen kuutta luomi värähti ja valveajatukset valtasivat unimaailmalta tilaa. Hitaan heräämisen kaavalla noustiin ja laittauduttiin aamiaiselle Jeten kanssa.
Hyvissä ajoin läksimme ajelemaan kahdella autolla Fordin merkkihuoltoon tuolla naapurikaupungissa – vain saadaksemme tietää, ettei heidän huoltohallissaan ole tilaa näin suurelle autolle. Voin sanoa pottuuntuneeni toiminnastaan jossain määrin. Olivat kyllä saaneet kaikki tarvittavat tiedot autosta ja hyväksyneet aikavarauksen ja laittaneet asiasta vielä varmistuspostin. Käsien levittelyä ja olkapäiden kohottelua …. sellaista palvelua Fordin merkkikorjaamolla!
Palasimme lähtöruutuun poikkeamalla hieman pienemmässä nyrkkipajassa (Metcalf), missä oli kaksi ihan oikean mekaanikon näköistä kaveria hommissa. Lupasivat kolmen aikaan ehtiä kattomaan, josko Tellu on ajokelpoinen. Vastaanottoaan odottelimme Jeten kotona samalla nauttien munakaslounaan.
Palasimme pajalle sovitusti kolmelta iltapäivällä. Kaverit viittilöivät meidät suoraan sisään halliin ja kävivät renkaat, laakerit ja voimansiirronkin lävitse löytämättä sieltä sen kummempia vikoja. Tellu sai lähtöluvan Irlantiin. Nähtävästi ajelemme siis huomenna Manchesteriin äänestämään ja sieltä matka jatkuu kohti vihreätä saarta.
Minä sitten pidän noista haalariäijistä, jotka ovat työnsä näköisiä. Mustaa oljyrasvaa siellä täällä käsissä, lippis päässä ja sätkä huulessa. Kunnon duunareita eikä mitään osakepapereiden pyörittäjiä!