24.4.
Tänään heräsin naapurista kuuluviin elämän ääniin. Meidän vieressämme yöpyi kaveri (ties monettako yötä), jonka aamurutiinit poikkesivat muiden läsnäolijoiden rutiineista. Kaveri kaivoi varusteistaan korkkaamattoman votkapullon, kaateli siitä kivennäisvesipulloon reilun lorotuksen ja perään vettä. Toisti saman homman virvoitusjuomapullon kanssa. Isoon votkaan jäi puolikas ilmeisimminkin myöhempään käyttöön. Muuta aamiaista en havainnut hänen nauttivan. Hoikka olemuksensa kieli kuurin pituudesta – ja mahdollisesti toistuvuudestakin. Ystävällinen hän oli ja hyvin sosiaalinen. Tuli välittömästi auttamaan, kun taiteilimme Tellua ulos parkkiruudusta, jota reunusti vinoon kasvanut puu. Senttipeliä oli homma! Alan hemmo oli kovasti puuhassa mukana ja lähtiessämme iloisesti moikkaili.
Toinen, jota aamiaisella seurailin, oli meitä vastapäätä teltassaan majoittunut moottoripyörällä matkaileva keski-ikäinen nainen. Hänellä tuntui olevan jonkin verran kilometrejä takana. Homma sujui kuin valssi kesällä! Joka vermeellä oli paikkansa ja ne menivät juuri oikeassa järjestyksessä satulalaukkuihin. Respektiä moiselle osaamiselle ja viitseliäisyydelle.
Ehdimme kyllä aamiaistakin syömään perusteellisen suihkun jälkeen. Kyllä suihku – lämmin sellainen – on erinomaisen oivallinen asia. Aamuinen äänimaisema, jota rikkoi vain naapurimme haastelu ja jokunen ohi ajanut ajoneuvo, oli lintujen laulun värittämä. Varpusen kyllä tunnistin siivekkäistä ystävistämme, mutta koristeellisemmat säkeet soittelivat tirpat, joita en tuntenut. Enkä ottanut puhelua Matti-veljelleni kysyäkseni häneltä valaistusta asiaan.
Salema Eco Camp oli aivan erinomainen palvelujen ja olosuhteiden osalta. Jos moisia on reissulla lisää, alkaa homma kääntyä luxuksen puoleen! Päätimme kuitenkin lähteä liikkeelle ensin tutustumaan Saleman kylään. Kapeita jyrkähköjä teitä ajelimme kylään, jonka läpiajoksi tutustuminen typistyi. Meidän kulkuneuvollemme ei löytynyt sieltä parkkipaikkaa – jatkoimme siis matkaa.
Lagosin satamakaupunki tarjosi meille kalasataman ja melkoisen huvivenekavalkadin. Satamassa käveltyämme pysähdyimme rantakuppilaan nauttimaan pienen lasillisen olutta ja samalla saimme katsella ohi lipuvia aluksia. Kuppilalla oli erikoisuutena jännittävässä saviastiassa kypsennetty luonnonsuoleen pakattu makkara. Astian pohjalle lorauttivat puhdasta pirtua, sytyttivät pirtun ja sepä somasti lämmitti juuri sopivasti yläpuolelle asetellun makkaran. Kerroin heille, että minun kotimaassani osa kulkijoista saattaisivat pitää moista kypsennystapaa hyvän aineen hukkaamisena! Siitäpä sukeutui mieleeni, jotta olisiko moista 96 %:sta pirtua myytävänä hieman reilumman kokoisessa pänikässä! Saattaisin kotimaassa kokeilla makkaran paistoa!
Lagosista ajelimme Faroon, minkä edustalla on varsin erikoinen hiekkadyyninen pitkulainen saari. Täyteen rakennettu turistirysä oli täynnä väkeä. Meitä paremmin tuntevat voivat kuvitella, että sinne pidemmäksi aikaa jääminen ei tullut kummallekaan mieleen. Vaan ateriointi oli mieleissä kyllä. Hintoja vertailimme ja totesimme ne varsin mannermaisiksi ensimmäisessä hyväksi kehutussa ravintolassa. Käännyimme ovelta ja läksimme kävelemään autolle. Matkalla oli hieman vähemmän kultivoituneen oloinen ruokala, jossa istui paikallisiakin ihmisiä. Se on yleensä varma merkki hyvästä hintalaatusuhteesta. Asetuimme pöydän ääreen ja tilasimme katkarapuja, simpukoita, paahtoleipää ja ranskalaisia pottuja – ja tietty kaksi paikallista olutta. Eväät olivat 30 % halvemmat ja aivan erinomaisia. Äyriäiset varmaankin today’s catch!
Ravittuina hilpasimme autolle, asetimme uuden kohteen navigaattoriin ja läksimme kohti Espanjan rajaa. Näkemiin Portugal. Hieno maa, hienoja ihmisiä, komeata merta ja loputtomasti kauniita rantoja. Tänne voisi tulla uudemmankin kerran. Lämmin suositus niille, jotka suunnittelevat lomareissujaan.
Tullessamme Espanjan puolelle panimme merkille moottoritien päällysteen huonon kunnon. Uudehkossa tiessä oli lähes koko reilun 100 km:n matkalta pintavaurioita, joiden väistely muistutti välillä mutkamäkihiihtoa! Peilejä piti vilkuilla yhtenään, että tiesi mihin suuntaan pirssiä voi liikutella, kun kuoppia väisteli. Varsinainen renkaan surma moinen tieosuus.
Ennen hämärän tuloa pääsimme majoitusalueelle, joka on ilmainen – ainoana palveluna vesihana, josta myös täällä toimivat yritteliäät vesikauppiaat kävivät täyttämässä suurehkon määrän erikokoisia vesipulloja, jotka todennäköisesti sitten myyvät jossakin tarvitseville!
Parkkipaikalla futiskentän kupeella voi ihan hyvin nukkua yhden yön. Ainakin me voimme! Toivottavasti. Hyvää yötä kaikille tasapuolisesti. Täältä tähän tällä kertaa.