22.4.
Saimme tänään melkoisen perusteellisen selvityksen surffauksen saloista ja niiden kuuluisien mega-aaltojen syntymekanismeista. Anu ja Hannu ovat täällä sen verran pitkään alaa harrastaneet, että tietoa tuntuu kerääntyneen heille melkoisen paljon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ajattelisn ryhtyväni laudan päällä seisten aalloilla ratsastelemaan. Taidan pitäytyä aiemmissa harrastuksissani.
Tänään myöskin soittelin jonkin aikaa naapureiden (Hollannista) kanssa. Lainasin taas nuorisolta kitaraa, otin tuolin matkaan ja siirryin musisoivien naapureiden luokse. Mukava oli soitella ja lauleskella porukoissa.
Ennen noita illan viihtymisiä ehdimme montaakin tänään. Aamusta läksimme (siis hitaan aamiaisen jälkeen) nuorison kanssa naapurikylän puistoon, jossa oli mainiot wc- ja suihkupalvelut. Ja ihan ilmaiset sellaiset kauniissa kaupunkipuistossa. Sieltä siirryimme katsastamaan Sinesin ruokapaikkoja, joista valitsimme vegaanisen toimijan värikkään ravintolan. Jos oli menu poikkeava aiemmista ruokapaikoista, oli myös kuppilan sisustus kovinkin erilainen. En ole sitten Hesan Kasvisravintolan jälkeen käynytkään kokonaan kasvisruokaa tarjoilevassa ruokakuppilassa. Ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi alkukeitosta jälkiruokaan. Juomana passionhedelmämehua. Ja sehän vasta erinomaista olikin!
Evästyksen jälkeen kävelimme Sinesin vanhaa idyllistä keskustaa koristavalle linnalle, jonka kupeessa Vasco Da Gaman patsas katsoi upeaan satamalahdekkeeseen aivan kaupungin sydämessä. Olipa kerrassaan hieno miljöö, missä historia hengitti voimakkaasti!
Pyykkipussi autossa odotti toimia, joten tomerimmat läksivät pesulaan pyykkäyshommiin. Minä otin huilin kannalta – 15 minuutin päiväunet pitävät mielen virkeänä! Pyykkiryhmän tultua takaisin lähdimme käymään kaupungin katolisessa kirkossa, jonka messuun osallistuimme ja sytytimme kynttilöitä Evan Nalle-tädin muistoa kunnioittamaan. Osallistuimme katoliseen messuun, jonka aikana saimme Evan kanssa asettautua muistamaan Nallea. Pyhättö oli sisäisen rauhan ja hiljentymisen hieno kokemus.
Ennen paluuta surffirannan parkkialueelle pesimme auton, kävimme ruoka- ja rautakaupassa. Oma parkkiruutumme oli tullessamme edelleen vapaana – pitkälti siksi, että nuorison polkupyörät oli laitettu paikkaa varaamaan. Illan ohjelma meni edellä kerrotusti. Minä kylläkin livistin hetkeksi katsomaan illan viimeisä valoja rannalle. Kiitos Hannulle ja Anulle todella antoisasta yhteisestä päivästä. Aamulla tavataan!