21.4.
Aamiaista emme nauttineet nurmikolla. Yksinkertainen kahvi, mehu ja sämpylä – aamiainen autossa Marian talon parkkipaikalla. Tarkistimme emännän talon lukitukset ja läksimme liikkeelle kaupan kautta. Mukaan levitettä ja mehua. Navigaattoriin Sines ja matkaan.
Eva oli rustannut meille moottoriteille elektronisen valvonnan / laskutuksen järjestelmän, joten luottavaisin mielin saatoimme ajella tietullillisille teille. Homma menikin ihan putkeen …. paitsi sitten, kun tulimme sille moottoritieosuudelle, jolle piti ottaa tuloportilla lipuke, joka osoittaa tielle saapumispaikan. Ajelin lippukioskin ohi vihreätä linjaa vain älytäkseni, että olisimme tarvinneet lipukkeen. Sille tieosuudelle ei ole elektronista tiemaksusysteemiä. Harmitus synkensi mieleni! Päätimme ottaa vastaan sen, minkä tuleman piti. Harmistunut kuski vaihdettiin toiseen, ja Eva jatkoi ajoa. Parinsadan kilometrin jälkeen poistuessamme k.o. väylältä Eva ryhtyi kertomaan porttivahdille mistä olimme tulleet väylälle. Vahti tivasi lipuketta, jota meillä ei ollut. Tällä kertaa tiehenkilö osoitti meille vihreän väylän puomin ohi ja ystävällisesti painotti meille lipukkeen ottamisen tärkeyttä ja toivotti hyvää matkaa. Edellisellä kerralla kun teimme saman, olin itse kuskina, ja se homma maksoi ihan reilusti, Nyt kun oli naiskuski, niin homma ei maksanut mitään. Sovimme, että vastaisuudessa Eva ajaa meidät aina maksullisilta väyliltä pois!
Sinesiin tulimme varsin hyvissä ajoin. Anu ja Hannu olivat tullessamme vielä kylillä proviantti- ja huoltohankinnoissa. Parkkeerasimme auton ohjeidensa mukaisesti ja tuota pikaa saimme nuorisonkin paikalle. Iloinen tapaaminen tunnetun surffirannan parkkialueella lämmitti meidän kaikkien mieltä.
Olimme ehtineet laittamaan pöydän ja tuolit ulos, joten istuuduimme kummitytön ja puolisonsa kanssa alas vaihtamaan kuulumisia ja kokemuksia matkustelusta Euroopassa. Korkkasimme Kirsin meille antaman kuoharin ja kohotimme maljan toisillemme. Auringonlaskua kävelimme ihastelemaan rannalle ja saimme samalla surffaamisen ABC:n alan maestroilta. En tiennytkään, että ne hienot surffiallot täällä syntyvätkin Karibian meren alueen matalapaineista. Aallot siis reissaavat sieltä tänne kaikkien surffaajien – ja toki muidenkin iloksi. Illan hämärtyessä asetuimme pöytäryhmämme ääreen. Sain kokeiltavaksi heiltä kitaran, jonka soittaminen tuntuikin tosi mukavalta. Nautimme iltaisen mainioiden tarinoiden kera. Onpa vaan mellevää meininkiä täällä! Olisikohan huomenna surffikelejä! Aamulla se nähdään!