20.4.
Portugalin huhtikuu parhaimmillaan. Viileä aamu tuntuu muuttuvan kohtuullisen lämpöiseksi päiväksi. Yöllä sateli, ja siitähän me kaikki tykkäämme. Kaikki mikä sataa ennen juhannusta, sataa suoraan laariin. Tämä noin muistutuksena vaan kanssakulkijoille Suomessa. Kenties sanonnan kirjoittaneet tai muistiin merkinneet, eivät tarkoittaneet näinä aikoina tapahtuvia lumi- ja räntäsateita! Olen täysin varma, että lumet sulavat koko Suomesta heinäkuuhun mennessä.
Aamusella laittelimme itsemme lähtökuntoon. Muutaman minuutin odottelimme Marian tuloa ja 9.30 läksimme ajelemaan Portosta pohjoiseen – Esposendeen. Marialla on täällä loma-asunto, jonka pihalle parkkeerasimme Tellun. Emännällä on todella kiireiset ajat töiden ja sukulaisvierailujen kanssa, joten otimme pyörät tellingistä ja ryhdyimme tutustumaan ympäristöön. Atlantilta puhalteleva leppoisa tuuli piti kelin miellyttävänä – suorastaan pyöräilykelpoisena. Aurinkolasit ovat tarpeellinen varuste!
Aamiaiselle asetuimme paikalliseen puhokseen. Todella ystävällinen henkilöstö (mm. venäläinen nainen), mainio lisukkeellinen sämpylä&latte x 2 oli yhteensä kokonaista 5 €. Taidamme tulla samaan osoitteeseen huomennakin aamiaiselle.
Marian kanssa pidimme taloon perehdytyksen ennen poistumistaan työtehtäviinsä Portoon.
Eva pesi auton, selvittelimme lämminvesivaraajan toimintaongelmat, saimme sen toimimaan. Sitten olikin vuorossa pyöräily pohjoiseen rantaraittia myöden. Sieltä löysimme merinäköalalla varustetun ravintolan, josta saimme sea rice-evään, viiniä (yllätyskö?) ja jälkiruoaksi Chilen muisteluiden kunniaksi Pisco Sour! Herttaisia ja osaavia henkilöitä töissä ravintolassa ja baarimestari oli varsinainen taiteilija. Annoimme hänelle ansaitut aplodit!
Ravittuina ja viinin vauhdittamina tutustuimme rantaelämään ravintolan edustalla. Hienoja veden hiomia kiviä silmän kantamattomiin, pehmeätä hiekkaa ylempänä ja lauantaiväkeä – nuorempia ja vanhempia. Oivallinen onkimieskin oli paikalla. Yhteistä kieltä meillä ei ollut puhua, mutta kummankin kännyköissä oli kuvia, jotka kertoivat enemmän, kuin tuhannet sanat. Kalamiehiä yhdistää jännittävä side kaikkialla!
Ensimmäiseltä rannalta jatkoimme reissua etäämmäksi pohjoiseen. Sieltä löytyi kaunis kirkasvetinen puro, joka laski somasti valtamereen. Runsaasti rannallakulkijoita laskuveden paljastamalla hietikolla.
Paluumatka sujui myötätuuleen varsin joutuisasti. Kämpillä laittelimme sähköt toimimaan autossa, asetuimme blogia kirjoittamaan ja piakkoin lähdemme katsastamaan auringon painumisen Atlantin aaltoihin. Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan lomalta!