23.6
Joskus vuonna pata ja kattila juhannusta vietettiin 24. – 25.6. Silloin keskikesän juhla saattoi siis kestää parhaimmillaan neljäkin päivää. Liekö muutoksen nykyiseen malliin masinoi työnantajien porukat Eteläranta kympistä vai terveydenhuollon päihdeasiantuntijat. Voisin kuvitella kummankin suhtautuneen muutosprosessiin myönteisen kannustavasti!. Juhannus on nyt kuitenkin vietetty – lähestulkoon loppuun. Juhla on ohi – helteet jatkunevat!
Meidän juhannusaattomme huipentui pubin takapihalla aikaiseen nukkumaan menoon. Juhannuspäivän aamu, toisin kuin aiemmin, oli normaalia nopeampi. Ja päivä suurimmaksi osaksi toimeliasta hommailua laivalla. Voimme todeta viettäneemme todella erilaisen juhannuksen ja tulemme tämän kyllä muistamaan.
Tämä keskikesän juhlan sunnuntai on pitänyt sisällään raikastavan aamusuihkun, leipä- / jogurttipainotteisen aamiaisen ja matkan Saksan Pohjanmeren rannikolle. Kartoista katselimme, jotta rannalle mennään. Hyvä, että menimme. Aika moiset näkymät siellä oli – ihmisen käden muokkaamana toki. Nk vanha Eurooppa on kyllä kokonaan yksi suuri ulkomuseo, jonka viimeisetkin kolkat alkavat olla ihmiskäden muokkaamia. Toivottavasti ennallistamispäätökset pitävät ja jäljellä olevat alkuperäisen luonnon saarekkeet jäävät sellaisenaan jälkipolvienkin ihailtaviksi.
Rantaulkoilun jälkeen pysähdyimme läheiseen Greetsielin pikkukaupunkiin tarkoituksena juoda kaffet ja syödä jotain suolaista. Viehättävän oloinen vanhaan tuulimyllyyn rakennettu kahvilakokonaisuus kutsui meitä ja asetuimme parkkipaikan löytymisen jälkeen sinne tilaamaan evästä. Siellä ei ollut mitään suolaista, joten otimme sitten makeata – kermavaahdolla! Ja sitähän tuli – sitä makeata – ja kermavaahtoa. Eipä tarvitse hetken aikaan vongata moista! Ihan sydän- ja verisuonitautien erikoislääkärin suosittama välipala! Evalta jäi osa suklaakakusta syömättä ja minä urakoin kahden hengen annoksen kermavaahtoa Eva kun ei kermavaahdosta piittaa. Eikä ne olleet pieniä annoksia. Täytynee kaksinkertaistaa kolesteroolilääkityksen annokset joksikin aikaa…. !
Liikkeelle lähdettyämme huomasimme, että ajoaika Travemunden satamaan on reilu kolme tuntia. Tellulla siihen menee nelisen tuntia! Meillä on siis runsaasti aikaa ehtiä huomisillaksi sataman tuntumaan yöksi. Eva hoiti navigaattoriin kohteeksi kämppäriparkin saniteettitiloilla. Se olikin reilun vartin ajomatkan päässä, joten ehdimme erinomaisesti ennen illan hiljentymistä perille. Täällä melkoinen määrä lomailevia kansalaisia loikoilee iltapäivän auringossa varsin tiiviissä tunnelmassa. Suomessa olisi aika paljon enemmän tilaa ja paremmat uimapaikat. Pitäiskö ryhtyä markkinoimaan?
Eva laitteli meille evääksi Jeten luota mukaan ottamamme chili con carnen pottujen kera. Puhelimme mukavan näköpuhelun Tansaniaan Nossimin kanssa ja hetimmiten Evalla olikin sitten kööri-zoomi. Tekniikka on ihmeellistä ja mahdollistaa niin paljon.
Taidamme huomenna pysytellä poissa valtateiltä ja ajella hissun kissun kohti Travemundea. Siellä taas kirjootellaan. Heippa!