17.6.
Tietokilpailu lukijoille! Ben Nevis on a) skotti whisky b) kuuluisa pikajuoksija c) Skotlannin korkein huippu d) historiallisen elokuvan nimi.
Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi eturivin paikka seuraavaan Arusha-tukikonserttiimme!
Pikkuisen alkaa näkyä matkaväsymystä tässä joukkueessa. Parhaiten sen huomaa siitä, kun keula kääntyy kotiinpäin, niin tunnelma aurinkoistuu sateessakin! Aamu oli hieman sateen tuhnuinen. Kahvilla se muuttui pikkuisen paremmaksi.
Vierailimme tänään Torabhaig-nimisellä tislaamolla Isle of Skyen kaakkoiskarjen tuntumassa. Eva ei lähtenyt opastus- / maistelukierrokselle. Minä kyllä menin ja sepä oli ihan hyvä valinta. Tuli kerralla selväksi monta asiaa ohraliemen tekemisestä. Ja saihan siihen hintaan maistellakin talon valmisteita. Skotlannin itäinen rannikko on sen verran sateinen, ettei tämän alueen ohra kelpaa whiskyn valmistajille raaka-aineeksi. Heidän käyttämä ohra viljellään kuulemma tuolla itäisellä, vähemmän sateisella puolella. Liekö jotkut tislaamot käyttävät suomalaista ohraa? Pitää ehkä kysyä teko- tai parviälyltä! (Ping Mixi) Aikamoinen ero oli 3-vuotiaalla ja 5-vuotiaalla whiskyllä. Ja valistunut maistelija kuulemme leikkaa juomaa hieman vedellä!
Pienessä viskissä läksin ajelemaan kohti kotia…. siis Suomeen. Tietty matkalla poikkeamme vielä useammassakin paikassa, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että kiintolevy on täyttynyt kokemuksista ja maisemista. Täytyy päästä hieman järjestelemään sitä….
Lounaspaikkaa katselimme matkan varrelta ja sellaisen löysimmekin. Yhdessä päätimme, että jotain muuta, kuin fish&chips täytyy listalta löytyä. Muutoin mennään parkkiin ja tehdään pastaa tai hernesoppaa! Tienvarrelta löytyi taukopaikka, jonka listalla oli myös linssikeittoa. Eva sitä tilaamaan samoin tein ja minä salaatilla höystettyä kanaleipää niillä chipseillä. Alan piakkoin näkemään unia uusista perunoista ja sillistä!
Illaksi löysimme majoitukseen leirintäalueelle Glencoen kaupungin kupeeseen mahtavien vuorien kainaloon kirkasvetisen pienen joen rannalle (Red Squirrel Campsite). Rauhallinen mesta ja melkoisen mainion oloinen isäntäväki myös. Jonkun verran sahasimme ees taas koettaessamme löytää vapaan sijan, mihin paikallinen wifi yltäisi. Sitä kun ei löytynyt tyydyimme muuten mukavaan paikkaan. Päivitämme toimistolla sitten blogin.
Illalliseksi hankimme mansikoita ja mustikoita, lattemaitoa, maitokaakaota ja lämpimän tuoreen leivän. Kermaakin ostin jos huomenna innostumme lettuja paistelemaan. Sitä odotellessa – usiku mwema!