12.6.
Olen toipunut Trumpin kohtaamisesta. Oloni on jokseenkin tasapainoinen ja elo ihan mallillaan.
Aamulla heräsin varpusten huutoon. Siis huutoon !!!! Teltan sivustan pusikossa niitä oli jokunen ja ne pitivät jonkinlaista raivopäiseltä kuulostavaa kilpahuutokeskustelua keskenään! Olivatko katsoneet vaalikeskusteluja Suomesta? Koitin sitten vielä hetkiseksi ummistaa silmäni – vain herätäkseni uudestaan tietoisuuteen siitä, että kymmeneltä pitää olla jossain lähialueen hotellissa kunnon tietoverkon äärellä, jotta voimme osallistua webinaariin, joka käsitteli Saharan eteläpuolisen Afrikan koulutuksen kehittämishankkeiden EU-rahoituksia.
Normi aamutoimien jälkeen laitoimme Tellun liikkeelle ja ehdimme hyvissä ajoin Ayriin ja siellä kohtalaisen modernin oloiseen hotelliin. Siellä ystävällinen henkilökunta osoitti meille istuimet ja antoivat wifin meidän käyttöömme. Siinäpä sitten istuimme reilun tunnin toteamassa, että juurikin em. rahoitusinstrumentit eivät sellaisenaan osu meidän järjestömme toimintojen kanssa yksiin. Jäämme siis toivomaan, että saamme positiivista palautetta hakemukseemme UM:n porukoilta piakkoin…
Ayristä läksimme ajelemaan kohti Edinburghia. Matkalla tankkasimme auton ja itsemme. Auton jano oli sen verran hiipunut, että pääsimme alle 8,5l:n kulutukseen 100km:llä. Omaa nälkäämme hoidimme samalla nuudeleilla ja itämaistyyppisillä kanapaloilla. Ruokajonossa meille jutteli henkilö ihan selvää suomea …. tai oikeastaan se oli savoon vivahtavaa puhetta! Hauska kohtaaminen – ensimmäinen ei-tuttu suomalainen, jonka tapaamme tällä reissulla.
Edinburghin laitamille pysähdyimme leirintäalueelle. Tilasimme taksin ja sillä reissasimme suoraan rautatieasemalle, josta Jette osti lipun Yorkiin. Hyvästelimme matkakumppanimme ja siirryimme kaupungin vilinään muiden turistien tavoin ihmettelemään historiaa, jota kaupunki on pullollaan. Linnaan emme päässeet sisään. Se oli loppuun myyty! Eivät päästä sinne määräänsä enempää väkeä päivässä.
Aikamme siinä keskustassa pyörimme, etsimme Skotlannin paperikarttaa kaikista mahdollisista liikkeistä löytämättä moista. Ostimme korvaaviksi tuotteiksi appelsiinimehua ja salamia. Ennen kämpille tuloa päätimme ilahduttaa itseämme latte-kupillisilla ja italialaisella jäätelöllä. Se kyllä kannatti. Hyvää olivat molemmat!
Viilennein vatsoin läksimme etsimään bussia numero 11. Se meinasi muodostua hieman haasteelliseksi, kunnes näimme yhden sellaisen ajavan poikkikadulla. Lisäsimme askeliimme pituutta ja lopuksi pyrähdimme keveään juoksuun, koska edellisen bussin perään tuli melko pian toinen moinen. Ehdimme siihen juurikin sopivasti ja nousimme yläkerrokseen, missä etupenkki oli meille vapaana. Siinäpä oli oivallinen istumapaikka, josta aukeni hienot näkymät ylhäältä suurista ikkunoista. Eka kerta, kun moisella paikalla bussissa istun ja ajelen läpi kaupungin!
Aikainen aamu tuntuu vaativan veronsa, joten on laittauduttava ajoissa yöpuulle. Sitä ennen otamme netistä karttoja esille, ja suunnittelemme huomisen ajoreitin …. tai ainakin sen, mitä reittiä lähdemme pohjoiseen! Mieleen juolahti Junnun laulu: Matkalla Pohjoiseen! Sitä hyräillen karttaa tutkimaan. Öitä!