Achill Island

7.6.

Yleisurheilun EM-kisat ovat alkaneet. 50-vuotta sitten Suomi menestyi historiallisen hyvin. Silloin katselin kisoja melkoisen paljon kotitelkkarista. Nyt en katsele. Nyt katselen Achill Islandin maisemia Irlannin länsirannikolla! Toki iloitsen, jos suomalaiset urheilijat menestyvät – en silti ryhdy etsimään mahdollisuutta kisojen katseluun. Nyt on muuta meneillään!

Tänään ajeltiin lenkki tässä Lapin maisemia muistuttavassa maisemassa. Erona toki se, että porojen sijaan täällä heinää pureksivat lampaat, joiden selkäpuolta peittävät monet eri värit. Lampaat merkataan täällä varmaankin spray-maaleilla. Koko seutukunta on kaluttu vihreän osalta tyviä myöten. Ei edes golfkentät ole niin tasaisiksi ajeltu, kuin nämä nummet ovat. Lampaan kakkaroita on kentät täyteen.

Toinen erikoisuus on turve. Sitä kun on täällä niin laaksoissa kuin näiden tunturien tapaisten mäkien huipuilla. Kyllä minä sen turpeen ymmärrän näillä alavilla mailla, mutta miten se on tuonne rinteiden yläosiin syntynyt? Sitä en osaa ymmärtää. Niin tai näin, sitä on siellä parhaimmillaan usean metrin paksuudelta.

Sodanjälkeisessä Irlannissa kolmannes maan energiatuotannosta tuli turpeesta, jota syrjäisemmillä seuduilla (kuten täällä) edelleenkin nostetaan perinteisin konstein lapioilla ja kuivataan käytettäväksi polttoaineena takoissa ja lämmityskattiloissa. Irlanti on kyllä vähentänyt turpeen polttoa ja on ilmeisimmin luopumassa siitä kokonaan. Korvaava tuulienergia on jo rakennettu ainakin osin – ja tuulta täällä kyllä piisaa.

Metsiä näillä kunnailla oli useampi sata vuotta sitten. Ihmiskunnan kehitys ja väestön kasvu vähitellen kulutti metsät loppuun. Laajat lammaslaumat huolehtivat siitä, että uutta puustoa ei kasvanut kaadettujen tilalle. Puun taimet kelpasivat lampaille! Osa metsistä hakattiin lämmitystarkoituksiin ja laivanrakennuksen tarpeisiin. Englannin kuningaskunnalla on ollut läpi historian suuri ja voimakas laivasto. Eikä linnojen lämmitys sujunut ihan sylillisellä klapeja!

Aamusta taidamme lähteä tutustumaan tuonne etäämmäksi hienoon Keem-lahdenpoukamaan. Tie on kuulemma sen verran ahdas, ettei siinä mahdu juurikaan ohittelemaan. Täytynee mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaa olla skarppina ajon aikana. Siispä unta kuulaan ja aamusta ylös kukonlaulun aikaan!