27.5.
Istumme varaamillamme tuoleilla laivassa matkalla Britanniaan. Siirrymme ulos EUsta kuningaskuntaan, joka päätti siirtyä ulos eurooppalaisesta unionista. En äänestänyt Suomen unioniin liittymisen puolesta. En silti ryhtyisi polemisoimaan siitä eroamisen puolesta. Ainakaan nykyisen tiedon valossa. Joitakin kansakuntia yhdistäviä tekijöitä pitäisi tulla nykyisen repivyyden tilalle, jos unioni purettaisiin. Kuuluin niihin, jotka kannattivat pohjoismaista yhteistyötä – vaikka Norja olikin jo silloin Natomaa. Pidin tärkeänä Suomen itsenäistä päätöksentekoa suhteessa naapurimaihimme. Myös Venäjään.
Olen eloni aikana oppinut sen, että voin olla oikeassa itseni suhteen – vaikka senkin osalta olen monesti ollut väärässä. Muiden suhteen on vaikeata ja pääsääntöisesti myös tarpeetonta olla oikeassa. Edes oman lapsen suhteen ei kannata yrittää olla oikeassa – vaikka kuinka oikeassa olisinkin. Tietty silloin, kun lapsi oli kasvava ja rakensi omaa eloaan, saatoin olla aikuisena kokemukseeni nojaten oikeassa. Kovin usein en kyllä joutunut olemaan se oikeassa olija…. Tietty erkkamaikkana jouduin virkani puolesta olemaan useinkin oikeassa – jo ammatillisistakin syistä, mutta se onkin kokonaan toinen juttu!
Britannian suhteen en ryhdy olemaan mieltä. He ovat päätöksensä tehneet. Kansa on puhunut – pulinat pois! Nykyisen tiedon valossa Britanniassa saattaa syntyä liikehdintää EU:n paluun puolesta. Jotenkin tuntuu siltä, että ennen monarkia kaatuu, kuin britit ryhtyvät peruuttelemaan. Ja monarkia ei varmaankaan kaadu ennen kuin kuningashuoneesta loppuu hallitsijakelpoiset jäsenet. Siihen hommaan ei ole taidettu laittaa koulutusvaadetta! Ja siellä taitaa olla jo kasvamassa seuraava hallitsijapolvi. Tietty olen monesti pohtinut noita monarkioita! Mihin ihmeeseen ne kansakunnat niitä kuninkaallisiaan tarvitsevat? Varmaankin saatan saada joitakin vastauksia asiaan tällä reissulla.
Palaan vielä Ranskaan. Yritin katsella kartoista ja tienviitoista nimiä, jotka olisin voinut yhdistää vuosituhansien taakse Rooman valtakunnan ja Caesarin aikoihin. Missä lie olleet ne gallialaiskylät, jotka eivät alistuneet Rooman vallan alle ja missä villisikoja paisteltiin kyläjuhlissa bardin ollessa sidottuna puuhun!
Löysimme linnoja laaksoja reunustavilta vuorilta. Niitä oli rakennettu lukuisia ja kaikki jollain kallionyppylällä. Aikani asiaa ihmeteltyäni sain jonkinlaisen selvityksen aiheesta. Erityisesti Alppien ja muidenkin vuoristojen alueella kauppamatkoja tekevät joutuivat maksamaan kauttakulkutulleja linnoissa asuville aatelisille. Kun linnat olivat korkeilla kallioilla, oli niihin hyökkääminen liki mahdoton tehtävä. Näin ne saivat rauhassa verottaa kauppiaita ja muitakin kulkijoita, joille laaksoissa kulkeminen oli ainoa mahdollisuus maiseman vaihtoon. Osa niistä linnoista on kuulunut vuosisatoja – ellei tuhansiakin – samalle suvulle. Ei tarvinne epäillä sitä, että moisissa suvuissa varallisuutta on usein keskimääräistä enemmän. Historia määrittää nykyisyyttämme.
Jos kuuluisin varakkaampaan väestöön olisin saattanut useammankin kerran ruokailla korkean tason ranskalaisissa ruokaloissa. Nyt semmoiseen syyllistyimme vain kerran. Vaan kyllä moinen kannatti tehdä. Ruoka oli hyvää ja viini suorastaan mainiota. Ranskalaiset osaavat tehdä ruokaa toki, mutta en pidä sitä niin merkittävänä kokemuksena, että ryhtyisin sitä vallan hehkuttamaan. Kyllä minun listallani lämmin savukampela, tuore graavisiika, loimutettu purorautu, grillattu peuran/kauriin file ja puikulaperuna menevät komeasti ohi täällä nauttimistani eväistä. Eikä missään maailmassa ole suomalaisten marjojen veroisia marjoja. Tämä on tosi – minä tiedän sen, ja tässä asiassa olen oikeassa!
Portsmouth odottaa tulijoita. Siellä taidamme tarkistuttaa passimme ja hetimmiten pyrimme ajamaan Tellun sikäläiselle pajalle. Kaikki sormet, varpaat, kädet ja jalat ristissä toivomme saavamme osaavan ja nopean palvelun mekaanikoilta, jotta pääsisimme jatkamaan reissua. Loppupätkä olisi kiva saada vietyä suunnilleen ilman ylimääräisiä odottelupäiviä ja lisäkustannuksia.
Rantauduimme aluksesta hyvässä järjestyksessä muiden mukana. Siirtyminen vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ei vaatinut mitään sen kummallisempia manöveerejä. Piti vaan ruveta seuraamaan toisen puolen sivupeiliä ja muistaa liikenneympyröissä vakoilla oikealta tulevaa liikennettä. Navigointi sujuu totutun loistavasti. Eva osaa sen homman. Minä koetan ajella ohjeiden mukaisesti.
Fordin putiikkiin ehdittiin ihan ajoissa… vain huomataksemme, että tänään on vapaapäivä, eikä talossa ollut ainuttakaan korjaamopuolen työntekijää läsnä. Aamusta sit uudestaan.
Yöpymispaikka olikin seuraavana etsintävuorossa. Southamptonin liepeiltä löytyi kelvollinen mesta, jonka hinta olikin yllättäen korkeampi, kuin netti ilmoitti. Syynä viikonloppu (Bank Holiday), jolloin hinnat ovat kovemmat kuin arkisin. Markkinavoimat jylläävät tässäkin todellisuudessa.
Saatuamme autolle ja meille yöparkin, ryhdyimme tutkailemaan evästä meille. Bongasimme intialaisen take away-mestan, Netley Tandoorin, muutaman kilometrin päässä. Ajelimme samoin tein sinne, tilasimme eväät ja haastelimme ystävällisen yrittäjän kanssa. Lupasimme mainita hänet ja toimipisteensä blogissamme, jos eväät ovat kohillaan. Ruokia odotellessamme kävelimme korttelin ympäri ja löysimme avoinna olevan osuuskaupan. Mehän olemme osuuskauppaväkeä, joten sinne hankkimaan leipää, pari kylmää cola-juomaa, vanupuikkoja ja hammastahnaa (Eva tuos ihmettelee, jotta miksi kirjoottelen tänne ostoslistaa…. No tietty siksi, että joku lukijoista voi olla siitäkin kiinnostunut!!!).
Kaupasta ruokia hakemaan ja niiden kanssa takaisin leirintäalueelle. Kaksi annosta valmistajan mitta-asteikolla tarkoittaa meille 4 annosta! Hyvin valmistettu, sopivan mausteiset katkaravut (Tandoori King Prawn) riisillä, soosilla ja salaatilla maistui ainakin meille. Uskallamme suositella täällä kulkeville sieltä eväiden tilaamista. Hyvän aterian lisäksi hyvin ystävällinen palvelu! Paikan yhteystiedot löytyvät linkistä.
Kylläisenä on kiva käydä nukkumaan. Siispä öitä vaan kaikille!