Orléat – Caen (Lion-Sur-Mer)

25.5.

Jotenkin tuntuu mukavalta, kun huomenna Prahassa pelataan eurooppalainen MM-kisojen loppuottelu … eikä Ruotsi tai Suomi ole mukana! Virkistävä juttu – joskin ei ihan hirveästi vaikuta meidän menemisiin eikä tulemisiin.

Tänään olimme tosi reippaita ajajia. Pisteltiin tulemaan kerralla Normandiaan. Kyllähän se vaati 8 tunnin ajon, mutta sehän on meille sellainen rutiiniveto! Kahdella kuskilla kun mennään, niin saapi välillä huilatakin.

Matkalla soimme ei niin gourmet-aterian moottoritien parkissa. Nälkä sillä kyllä lähti! Ranskalaiset osaavat konjakin ja muidenkin pullotettujen tuotteiden lisäksi valmistaa ainakin levähdysalueita moottoriliikenneväylien varteen. On Starbucksia, McDonaldsia , …. kaikenlaisia evään laittajaa. On vessat, suihkut, bensapumput. Mukuloille leikkipaikkoja, ulkopöytiä omaevästäjille. Ja toki heidän juustonsa kelpaavat meille Portviinin kanssa iltapalaksi.

Tellu on kyllä nyt kovilla. Matkan aikana noteerasimme sivuääniä etupään liikkuvista osista edelleen. Olen melkoisen varma, että joudumme tarkistuttamaan ainakin eturenkaiden tasapainotuksen ja etupyörien laakerit. Sitä varten taidammekin ottaa lautan täältä Caenin satamasta Portsmouthiin maanantaina ja tilata Tellulle autolääkärin tiistaiksi tai keskiviikoksi. Nyt alkaa jo hieman kinnaamaan tää jatkuva korjausrumba. Viat täytyy korjata , kun niitä ilmenee. Sen tässä oppii, että varsin isosti ei parane ryhtyä hermoilemaan. Ja onneksi ei ole mitään sellaista aikataulua lyöty lukkoon, että olisi pakko olla jossakin johonkin aikaan!

Yöpaikkamme on mainio kämpping alue aivan Omaha beachin tuntumassa Lion – sur – Mer. Mainion tuntuinen kylä, johon ehdimme hieman kävellen tutustuakin ennen pimeän ja sateen tuloa. Täällä on kesäkuun 6. 1944 ollut hitollinen rytinä ja sitä täällä muistellaan edelleen; ja erityisesti reilun viikon kuluttua 6.6. Taitaa olla Normandian maihinnoususta silloin kulunut 80 vuotta. Näinä epävarmoina aikoina, jolloin sodan julmat sormet kuristavat Eurooppaa jälleen kerran, tulisi kaikkien muistaa se, mitä meille täällä tapahtui silloin reilu 80-vuotta sitten. Juuri tänään olen ihmetellyt varsin paljon sitä, miten venäläiset, jotka menettivät kymmeniä miljoonia kansalaisiaan 2. maailmansodassa, haluavat asein ryhtyä alistamaan ja tuhoamaan toisen maan kansalaisia. Eikö heillä ole historian muistia laisinkaan?

Normandian maihinnousu oli länsivaltojen suuri voimannäyttö, jolla haluttiin tukahduttaa väkivaltainen diktatuuri ja mahdollistaa Eurooppalaisille ja samalla muullekin maailmalle rauhanomainen rinnakkaiselo ja jokaiselle omanlaisensa yhteiskunnallien kehitys. Asiat kirjattiin yhteisiin julistuksiin YK:ssa. Ne julistukset tuntuvat kärsineen massiivisen inflaation – työnnetty syrjään pöydistä, joissa kenraalit keskustelevat ja kentiltä, joilla aseet puhuvat.