23.5.
Lotto ja Jokeri vetämään! Tänään on hommat menneet putkeen – tai ainakin melkein!
Auto saatiin aamusta pajalle. Otettiin fillarit takatelineeltä alas, käytettiin korjaamoputiikin saniteettitiloja hyväksemme ja ei ko liikkeelle. Avignonin kaupungin keskellä on paavien aikanaan (1300 – 1500) rakennuttama linna, jonka saleissa on paavien lisäksi kardinaalit ja muutkin katoliset viskaalit asustelleet ja viettäneet viini- ja ruokajuhlia ihan huolella.
Pytinki on kokonaisuutena melkoinen ilmestys. Siihen tutustuu melkoisen mainiosti nykytekniikan avulla. Sisään mennessä (ensin tietty peritään maksu) saat mukaasi padin, joka pitää erikielisinä versioina melkoisen määrän interaktiivista informaatiota. En ole vielä moista saanut käyttää. Sen avulla pystyi eläytymään 1400-luvun kirkollisen ylhäisön syöminkeihin ja kaikkeen muuhunkin – esim. sen aikaiseen sisustukseen.
Väistämättä kaiken sen katolilaisen loiston keskellä (yhtä lailla kuin aiemmin kirkkoja ihmetellessämme) ei voi välttyä pohtimasta kaiken sen hintaa – ja kuka / ketkä sen ovat maksaneet. Feodaaliruhtinaitahan nuo paavitkin ovat olleet – omalla tavallaan. Ehkäpä Avignonin rahvas on jollain tavalla hyötynytkin paavillisen istuimen läsnäolosta. Hommia on piisannut kalastajille, metsästäjille, viljelijöille, viinin polkijoille, rakentajille etc. Eri asia on tietty se, paljonko ovat hommista kostuneet, mutta ainakin paaveilla ja kardinaaleilla on ollut melkoisen lokoisat oltavat – jo silloin!
Fillaroidessamme takaisin autokorjaamolle yritimme löytää ruokalan, johon olisimme voineet mennä syömään. Jos olisimme lukeneet läksymme täällä ja omaksuneet jo saamamme informaation, olisimme ymmärtäneet, ettei kello kahden jälkeen iltapäivällä ole auki yksikään vähänkään itseään arvostava ravintola. Lounaaksi päädyimme hankkimaan grillatun broilerin, patongin ja pullon vettä. Niitä laittelimme äänen suuntaan varjopaikasta löytämällämme penkillä. Paikallinen kaveri ohi kulkiessaan toivotti meille hyvää ruokahalua …. ja hymyili päälle. Täkäläiset eivät taida varsin tiuhaan aterioida kaupungilla penkillä istuskellen! Turisteille moinen sallitaan hieman kiusaantuneen tuntuisen hymyn karehtiessa kasvoilla!
Kevyen aterian päälle etsimme kahvilaa – lattea teki mieli. Yksikään niistä ei ollut auki. Jäi latte juomatta! Toisaalta: säästyipä rahat myöhempää käyttöä varten.
Fordin korjaamolla porukat olivat laitelleet Tellun lähes valmiiksi. Oikean etupyörän laakeri odotti vielä asennustaan. Istuuduimme putiikin toimistoon odottelemaan homman valmistumista. Puolessa tunnissa asentajat laittoivat auton kasaan ja pääsimme liikkeelle. Ennen kaupungista ulosajoa pysähdyimme Liiteriin (Suomessa en käy Liiterissä). Lunastimme matkaan välttämättömiä eväitä ja Evan pettämättömän navigaation ohjaamana löysimme tänne mainioon leirintäparkkiin.
Pienen perusasettelun jälkeen laittauduimme uimavalmiiksi ja singahdimme altaalle. Lämmin vesi ja illan lempeä aurinko rentouttivat olon. Päälle lasi rosé-viiniä mansikoiden kera. Aika ajoin ihmisen elo on ihan laadukkaan oloista. Voisin sanoa: kohtuullisen kelvollista!