17.5.
Nauru pidentää ikää …. ellei ihan kuollakseen naura!
Tänään on ikä pidentynyt monella päivällä. Cristopherin, Ullin ja Riverin seurassa on iloa riittänyt koko päivälle. On lounastettu yhdessä, kävelty kaupunkia edes takas ja kiivetty ylemmillekin portaille. Bregenz ja Fußach on melkoinen historiapläjäys.
Illemmalla kävimme Evan kanssa kävelemässä myös Reinin suistossa. Joki laskee ihan tuossa lähellä Bodenjärveen, jonka rannat yltävät kolmeen valtioon: Sveitsiin, Itävaltaan ja Saksaan. Christopher kertoi joen elämästä – kuin myös järven vedenkorkeusvaihteluista, talvimyrskyistä, jäämassoista rannoilla luoteismyrskyjen yhteydessä ja järven uhanalaisesta siikapopulaatiosta. Täytynee perehtyä järveen vielä tarkemmin. Ainakin siinä on elänyt myös rapuja. Siikakannan pienenemisen syitä en vielä saanut selville. Rapukannan taisi rutto tuhota. Joku oman elämänsä sankari on toimittanut järveen simpukoita, jotka ovat riehaantuneet lisääntymään vallan urakalla ja vallanneet koko järven.
Illan vietimme lämminhenkisen yhdessäolon merkeissä. Muistelimme vanhoja, ihmettelimme nykyisyyttä ja olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että lasten kuuluu kiipeillä puissa, veistellä erilaisia asioita puukolla ja oppia käyttämään kirvestä hetimmiten, kun lusikka pysyy oikein päin kädessä. Samoin saatoimme todeta, että lumessa nukkuminen kuuluu yleissivistykseen, samoin kuin tulentekotaito.
Illan aikana ehdimme katsomaan vanhoja videoitakin (mm. Evan vanhempien häistä…). Mahti meininkiä. Tätä lisää huomenna.
Lupasin myös valmistaa huomisen ruoan koko katraalle. Täytyy käydä toivioretkellä paikallisessa puhoksessa hetimmiten aamusesta.
Ötyä vaan kaikille!