16.5.
Hyvänen aika sentään. Suomi suli Itävallan käsittelyssä! Sitä ei kyllä varsinaisesti huomannut täällä Itävallassa! Olin kai ainoa, joka tilannetta edes jollain tavalla seurasi. Jääkiekko ei taida sittenkään olla niin iso asia, kuin merkittävä osa suomalaisista luulee!
Aamulla kylläkin heräsimme Sveitsissä. Wagerin Hannun ja Suzannen luona oli mitä mainioin aamupala ja mainiot keskustelut. Sen koristeeksi saimme maistiaisia Hannun sävellystyöstä. Tuotoksia toisti kotimaiset Genelecin kaiuttimet. Minä melkein innostuin!
Suoriuduimme reissun päälle kuitenkin aamupäivän aikana jätettyämme kiitollisina jäähyväiset hienoille ystävillemme. Toivottavasti tapaamme uudestaan –ja mielellään lähitulevaisuudessa. Matka Genevestä Itävallan puolelle voisi olla maisemien puolesta mitä upein kokemus. Meille se oli harmaassa sadekelissä ajoa, jossa vuoristomaisemista ei näkynyt jälkeäkään. Alhaalla roikkuvat pilvet ja runsaat tunnelit olivat meidän maisemiamme.
Käväisimme iltapäivän aluksi syömässä Hannun kehotusta muistellen Aarburgin pikkukaupungissa, jonka keskustasta löytyi ravintola, jonka pastat kelpasivat meille. Saimme heiltä läksiäislahjaksi levyn sveitsiläistä suklaata. Olipa mukava käynti ja mainio kylä! Bonuksena havainto, että kykenin puhumaan lyhyitä saksankielisiä lauseita –useampiakin sellaisia.
Rajamuodollisuudet olivat Sveitsin ja Itävallan rajalla olemattomiakin vähäisemmät. Ajelimme sujuvasti suoraan Christopherin ja Ullin tiluksille. Pihalta soitto isännälle –ja ovi aukesi iloisen jälleennäkemisen merkeissä. Onhan siitä jo kymmenkunta vuotta, kun tapasimme edellisen kerran kasvokkain. Saatuamme heidän River-poikansa kotiin, oli orkesteri täysilukuinen. Mainiota muisteloita, kuvien ja videoiden selailua. Iloa ja oloa.