14.5.
Jopas oli päivä! Remontista tulleeseen Telluun kapusimme aamiaisen jälkeen – sanottuamme lämpimät hyvästit Päiville, jonka kanssa olemme viettäneet laadukasta aikaa täällä Velleronessa (tässä kohtaa valistunut lukija kiinnittää huomion ilmaisuun ”täällä Velleronessa).
Laittauduimme ripeästi matkaan kohti Sveitsiä. Siellä ystävät meitä jo taitavat hieman odotella! Jokunen kymmenen ensimmäistä kilometriä oli taitettu, kun aloimme kiinnittämään huomiota voimistuviin ääniin etupyöristä. Sopivissa paikoissa siirsin vaihteen vapaalle ja ajelin hieman mutkitellen kuunnellen mahdollisia laakereista tulevia viestejä. Ja tulihan niitä viestejä! Juurikin niin paljon, että Eva katsoi lähimmän korjaamon, jonne saavuimme iltapäivän tunteina. Sieltä opastivat meidät toiseen korjaamoon Valencessa, josta opastivat meidät kolmanteen korjaamoon, joka sekin totesi, että he eivät korjaa autojen teknisiä vikoja! Olivat matkailuautoja huoltava ja myyvä putiikki.
Sieltä soitimme Velleroneen Päiville, ja pyysimme häntä ranskankielen taitoisena auttamaan ja soittelemaan meille korjaamoaikaa Avignonista. Kultainen Päivi teki pitkähkön tovin töitä ja sai kuin saikin meille oikeanlaisesta korjaamosta ajan ensi viikon torstaiksi. Tuli siis 9 päivän viive uudestaan tähän reissuun. Onneksi olemme täällä ystävien luona. Muuten saattaisi ruveta hyväntuulista ihmistä riipimään! Kuin tilannetta alleviivaten avasi taivas porttinsa ja huuhtoo seutukuntia runsailla sateilla! Valtakunnassa siis kaikki hyvin.
Matkalla takaisin poikkesimme kauppaan hakemaan muonatäydennystä. Lisukkeita niin, että pääsin tekemään meille illalliseksi Bouillabaisse-keiton. Aattelin värkätä ranskalaisen keiton Ranskassa! Soppa maistui läsnäolijoille.
Illallisen jälkeen Eva ryhtyi ponnistelemaan vuokra-auton löytämiseksi. Homma tyssäsi siihen, että olisi pitänyt vuokraajalle olevansa ranskalainen. Ei kerrottu – ei vuokra-autoa. Asiaan palattanee aamusta puhelimitse, kun Päivi on saatavilla tukihenkilöksi. Olen alkanut harmittelemaan sitä, etten valinnut lukiossa valinnaiseksi kieleksi ranskaa; vaikkakin siitä ei luultavasti olisi nyt yhtään enenpää apua kuin minulle oli saksankielen opinnoista Saksassa ollessamme (tarkoittaa : ei lainkaan apua).
Jossain pelissä joutui palaamaan lähtöruutuun, kun oli tehnyt jotakin – vai olikohan se niin, että sai sellaisen kortin…. vai olikohan se Monopoli (siis lautapeli – ei se ruskea juoma pullossa, jonka saa Alkosta ostaa). Tuleepahan ajeltua Ranska nyt perusteellisesti ristiin rastiin. Voisin kyl ajella välillä vaikka Kroatiassakin … Täältä tähän!
15.5.
Päivin apua tarvittiin vielä eli kyyti Avignonin rautatieasemalla, josta vuokrasimme auton. Sillä sitten suorinta tietä Sveitsin Founexiin Hannun ja Suzannen luo. Perillä oltiin klo 18.30. Täällä meitä odotti lämmin vastaanotto ja herkullinen pasta sekä palanpainikkeeksi oivaa valkoviiniä. Nyt nukkumaan ja aamulla aikaisin ylös. Isäntäväki on aamuvirkkuja ja talossa talon tavalla. Hyvää yötä!