3.5.
Aamuinen toimitus posliinipytyllä ilman istuinsuojia on kuin kylmä kahvi ilman kermaa! Sattumoisin vaimo oli ymmärtänyt ottaa tuhdimman nipun paperia matkaan. Olis muuten tullut värikkäämpi aamu saniteettitiloissa. Suihkussa sai koko ajan nojata vesinutikkaan, jotta suihku toimi.
Aamiaiseksi puolikas kuivahkoa patonkia ilmakuivatulla lihalla. Eva laittoi smoothien. Sen verran löysä meininki oli, ettei saatu tuoleja ja pöytää ulos! Keli oli kyllä sopivan oloinen heti aamusta. Appeen jälkeen teimme pikku kävelypyräyksen. Kattelimme rantahietikot ja sieltä käsin Pyreneitten lumihuiput. Taidettiin saada muutama hyvälaatuinenkin otos!
Kemssan tyhjennyksen ja jalkojen pesun jälkeen pakkauduimme ohjaamoon ja naviin laiteltiin Adge – Sète – Velleron. Matkalla pysähdyimme keittämään riisiä, jonka sekaan laittelimme jääkaapista dogibagistä lihapullia kastikkeen kera. Saattoi sitä ihminen sitäkin syödä nälissään.
Välietapiksi valitsemamme Sète osoittautui varsin vinkeäksi kohteeksi. Korkealle mäelle rakennettu kaupunki tarjosi ylhäältä melkoiset näkymät. Sinne nousu mutkaisia ja kapeita teitä myöten oli pikku ponnistus Tellulle, mutta hyvin tuo jaksoi – ja mahtuikin, vaikka välillä teki hieman tiukkaa.
Alaspäin tullessamme huomasimme ajoakun virrattomuuden. Pysäytin auton nokka alamäkeenpäin ja testasin starttia: ei liikettä. Eipä sitten muuta kuin kakkosta pesään ja kytkin pohjaan. Hetki vauhtia alamäkeen, kytkin ylös – ja taas kone kävi. Samalla valkeni se, että ei ole varaa sammuttaa konetta liikennevaloissa lähtiessä. Sitä on pari kertaa sattunut tälläkin reissulla, että kolmosella on koitettu lähteä valoista loivaan ylämäkeen! Nyt ei koitettu. Tultiin samoilla käynneillä Aulin luo Velleroneen ja tuuppasimme Tellun sisäpihalleen.
Matkalla pähkäilimme kaikkia mahdollisia tekijöitä, jotka ovat mahdollisesti teettämässä pientä mutkaa matkaan. Yli kymmenenvuotias akku menee varmaankin vaihtoon samoin tein.
Iltasta istuttiin Aulin, Mallun ja Wolfgangin kanssa vilkkaan keskustelun ja mainioiden eväiden kera. Opin taas monta asiaa niin saksalaisesta, kuin ranskalaisestakin kulttuurista. Niitäpä saatan vielä myöhemminkin pohdiskella….
4.5.
Jopas on mukava herätä välillä talossa – ei siis pyörien päällä! Mennä ihan oikeaan vessaan ja suihkuun. Nauttia aamusta rauhallisessa puutarhamiljöössä lintujen laulu korvissa ja aurinko silmissä. Heräsimme siis Aulin pihamökissä. Todella rauhallinen ympäristö. Luxusta!
Sanoimme heipat Mallulle ja Wolfgangille, joiden reissu jatkui heti aamuisen jälkeen.
Pitkä aamiainen, muuttui hieman ripeämmäksi, kun saimme tiedon, että autokorjaamolla Avignonissa pitää olla ennen puoltapäivää. Sinnepä Tellulla läksimme rautakaupan kautta. Aulin kielitaidosta oli korjaamolla aivan korvaamaton apu. Saimme hienon palvelun ja tiedon siitä, että laturi on tullut joiltakin osin matkansa päähän. Uutta saamme odotella reilun viikon, joten tietty määrä muutoksia tuli kerralla ohjelmaan. Onneksi saamme jättää Tellun turvaan Aulin pihalle aina maanantaihin 13.5. asti. Silloin viemme auton Pärnäselle ja saamme sen todennäköisesti uudella laturilla ja akulla varusteltuna saman päivän iltapäivällä takaisin. Samalla alkoi pohdinnat tulevan viikon touhuista. Jäädäänkö tänne sököä ja seiskaa pelaamaan vai suuntaammeko jonnekin kulttuurillisempiin harrastuksiin?
Aulin kanssa teimme vielä reissun paikalliseen osuusliikkeeseen, josta lunastimme eväitä tälle ja huomiselle päivälle. Kala on kallista – ihan niin kuin Suomessakin. Liha paljon halvempaa. Löysimme semmoisia purotaimenen kokoisia allaskasvatettuja taimenia, joita otimme matkaan huomiseksi evääksi. Tänään kun vuorossa oli grillattua ankkaa! Kotimatkalla poikkesimme naapurikylään, joka kovin paljon vaikutti siltä, että siellä täytyy käydä ihan ajan kanssa!
Aulin kumppani Christian tuli paikalle iltapäivästä. Saimme juuri ennen tuloaan pihanurmikon leikattua ja muutenkin puutarhaa hieman ehostettua Aulin johdolla.
Eläväisen ja puheliaan Christianin kanssa teimme illan tuttavuutta ja kuulimmekin (kyllä vähän itsekin kerroimme) mainioita tarinoita kokemuksistamme maailman turuilla.
Näillä ikäpisteillä ilta yhdentoista aikoihin alkaa uni painaa yhden, jos toisenkin silmää. Niin tekee meilläkin, joten yöpuulle suuntasimme hyvässä järjestyksessä. Toinen yö tuvassa tiedossa.