29.4.
Vappua pukkaa!
Huomenna olen täällä, vaikka perinteisesti olen ollut Punamäellä hyvien ihmisten keralla nauttinut työväen juhlasta, ruoasta, laulamisesta ja soittamisesta. Tänä vuonna olisin enemmän kuin milloinkaan halunnut olla siellä. Olemmehan menettäneet kaksi merkittävää
yhteiskunnallisen osallistuvan musiikin tekijää. Pariskunta Chydenius – Korhonen ehtivät saada melkoisen paljon aikaiseksi. Kaj väsäsi useamman laulun, jotka voisin nimetä ”elämäni biisiksi”. Yli 40 vuotta niitä lauluja on ystävien kanssa yhdessä laulettu 30.4. Punamäellä. Tänä vuonna se jää väliin. Siitä olen surullinen. Vaan huomenna on paremmin! Näin siis Aulikki Oksanen on kirjootellut silloin ennen vanhaan hyvinä aikoina …
” Jos yksi pettää ja toinen jättää niin, kolmas ystävä on
Vaan muista: Hän on kyyneliisi täysin viaton
On turha kostaa ja kaunaa kantaa, on turha valittaa
On turha katsella taivaanrantaa ja tuskaa kasvattaa
Siis tartu käteen kolmannen, hän ystäväsi on
On hällä silmät lämpimät ja sydän peloton
Voit ilon löytää nukkumasta suolaheinän alta
Ja ruoho uusi nousta alkaa aina matalalta
Jos yksi pettää ja toinen jättää, niin kolmas ystävä on
Vaan muista: Hän on kyyneliisi täysin viaton
Pian päivä vaihtuu ja murhe taittuu, tutuksi vieras käy
Et enää kerro tähdistä jos tähtiä ei näy
Siis tartu käteen kolmannen, hän ystäväsi on
On hällä silmät lämpimät ja sydän peloton
Ja kolmas jos on mennyt pois on vuoro neljännen
Ja kenties yhä lähemmältä tuntuu ihminen”
Tänään Zaragoza! Tänne tulimme reippaan ajon jälkeen. Pari tuntia posotimme menemään toisen kämppärin perässä. Brittikuski laittoi menemään niin, että tärinä kävi. Päästelimme heidän imussaan välin alle oletusajan. Eva ehti kyllä kuvaamaankin, kun ajoväylä (ja kuski) oli selvä ja hyväkuntoinen. Eva oli taas taikonut meille aivan huippu mestan kaupungin keskusten tuntumasta kongressikeskuksen ääreltä vapaalta parkkipaikalta. Tänne päästyämme otimme fillarit takahuudlarin pannasta ja hyppäsimme niiden satuloihin. Suuntasimme naapurilta kysyttyjen ohjeiden mukaisesti jokirannan mainiota arkkitehtuuria ihastellen kaupungin ytimeen.
Siellä saimme ensimmäisen oppitunnin täkäläisistä tavoista. Pyörillä ei ajella missä vaan. Niitä varten on erikseen merkityt pyörätiet. Määrätietoinen (ja ystävällinen) poliisi opasti meitä tässä asiassa.
Ensimmäinen kohteemme oli Palacio De La Aljafería – vanha linna kaupungin keskustassa. Suureen basilikaan päästyämme hankimme liput kaikkiin keskeisiin katolisiin pyhättöihin. Kävimme tornissa (100 askelmaa oli ihan lämpöä nostattava kipuaminen hissimatkan jälkeen) ja sen jälkeen katedraalissa sisällä. Olihan pytinki ja toinenkin. En voinut välttyä ajattelemasta sitä työmäärää, minkä jotkut ovat tehneet moisia tehdäkseen. Melkoinen määrä orjatyövoimaa niihin on käytetty. Luultavasti kaikki rakentajat eivät ole urakasta hengissä selvinneet. Hurjia hengellisen elämän ja vallankäytön monumentteja. Kirkoilla (erityisesti paavilla) on ollut ja on tänä päivänä melkoinen määrä valtaa.
Kolmen katedraalin jälkeen tarvitsimme hengen pitimiksi ruokaakin. Etsiydyimme ravintolaan, josta saimme tapaksia. Oluet niiden kera maistui vallan sopivalta. Harvoin on saanut keskellä suurkaupunkia kaksi reilua olutta ja maittavat eväät kahdelle 15 eurolla. Tänään saatiin! Asiasta innostuneina tilasimme jälkiruokaakin. Jäätelöannokset, kaksi lattea ja melkoinen mukillinen (tilasin pienen viskin – sain tripla-sellaisen) tuotti 20 €:n laskun. Täällä saattaisi holisoitua, jos pidemmäksi aikaa jäisi! Kotimatka Tellulle sujui kevein polkimin. Ehkä reiluhko annos kävelijää antoi lisäpotkua pohkeisiin!
On siis vietetty katolista kirkkopäivää tapaksilla ja lisukkeilla. Saapi nähdä, mitä huominen tuo tullessaan! Onhan se vappuaatto! Eläköön opiskelijoiden ja työläisten vuosisatainen perinnejuhla!